kasinosankarit

Kohteita 32786

Avoimet kohteet 2

Ajankohtaista

Kaupallinen sisältö | 18 + | Säännöt & ehdot voimassa

Liiga 2014-2015 ennakko

Liiga ennakko 2014-15

Liiga käynnistyy keskiviikkona 10.9.2014. Runkosarja päättyy 12.3.2015 ja playoffsit alkavat 14.3.2015. Liiga koki muutoksia, Jokerit lähti ruplaliigaan ja Sport tuli mukaan nousijana. Vastaveto julkaisee myöhemmin kilpailun Liigaan. NikoH käy ennakossa läpi jokaisen Liiga-joukkueen. Ranking 14 ensimmäisenä ja viimeisenä ranking 1. Liigan odotus voi alkaa!  
 

Sport (14.)

Mitalisaldo: - 13-14 runkosarjasijoitus: -

Kohti suurempia haasteita

Viime kausi. Sportin viime kausi sujui vielä Mestiksen puolella. Runkosarjasijoitus oli varsin kelvollinen (2.), mutta playoffseissa Sport putosi heti ensimmäisellä kierroksella Jukureille. Oli toki ymmärrettävää, että Sportin motivaatiokaan ei ollut paras mahdollinen kun Liiga-paikka varmistui hyvissä ajoin ennen kauden loppua. Vaasalaisten imagon kannalta hyvää olisi tehnyt Mestis-mestaruus, mutta se jäi saamatta. Eipä sitä tosin hirveän moni kauden lähestyessä muistele. 
 
Tuleva kausi. Sportin ensimmäisestä Liiga-kaudesta ei kukaan odota helppoa. Pitsiturnauksen perusteella joidenkin arvio Vaasan ylpeydestä muuttui positiivisempaan suuntaan, mutta siitä kakkossijasta ei tietenkään kannata vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä. Joukkue on muuttunut isosti ja eiköhän se jonkin aikaa ota että jengi hitsautuu yhteen. Materiaali on nipinnapin Liiga-tasoa. Joidenkin mielestä kovimmat hankinnat ovat tapahtuneet maalivahtiosastolle, kun TPS:stä löytyi Ville Hostikka ja ECHL:stä Hannu Toivoinen. Jokainen voi päätellä kuinka kovista hankinnoista muiden seurojen mittapuulla on kyse. Matt Generous, Jarkko Immonen, Kelsey Tessier, Damien Fleury ja Charles Bertrand ovat tasoltaan hankintojen kärkipäätä.  Pelaajiston ohella jopa suurempi kysymysmerkki on päävalmentaja Tomek Valtonen. 35-vuotias Valtonen on päävalmentajana vasta keltanokka, vaikka muutamia vuosia sitten hän valmensikin Jokereitten ja Suomen U20-joukkueita. Valtosen mukaan Sport pyrkii olemaan aktiivinen ja tiiviisti joukkueena puolustava pakka, joka iskee nopeasti vastaan. Itse en kuitenkaan näe edellytyksiä mennä pitkälle tälläisellä pelityylillä raastavassa runkosarjassa. Ei tällä materiaalilla tietysti mitään taitokiekkoakaan pelata, joten lähtökohdat ovat haastavat. Valtosen luonteenpiirteisiin kuuluu toisinaan äkkipikaisuus. Etenkin, kun asiat eivät mene putkeen. Kokematon nousijajoukkue kaipaisi ensimmäisellä kaudella ennemminkin kokenutta koutsia, kuin malttinsa välillä menettävää "keltanokkaa". Itse olen epäileväinen Valtosen suhteen, mutta annetaan herralle mahdollisuus. Eikö se niin mennyt että tulokset puhuvat puolestaan.
 
Sportin alakerrassa on potentiaalia. Paperilla se on tietysti Liigan heikoin, mutta niin on Sportin budjettikin. Siirtomarkkinoilta tarttuneet Matt Generous, Miko Malkamäki ja Niko Peltola (lainalla Jokereista) kantavat kotkapaitojen puolustuksessa suurta vastuuta. Viime kauden rosterista Eetu Heikkinen, edelliskauden kapteeni Antti Uitto, Ari Gröndahl sekä Oskari Manninen lunastivat paikkansa Liiga-joukkueesta. Etenkin Eetu Heikkinen ja Ari Gröndahl saavat edelleen isoa vastuuta. Heikkisen nimi kannattaa painaa mieleen, sillä hän nakutti viime kaudella tehot 10+34 vaikkei hänen varsinainen vahvuutensa olekaan kiekollisessa pelissä. Hän on varma myös omassa päässä, joten Sportilla on hallussaan varsinainen timantti tason säilyessä Liigassa.  Vaasalaiset lähtevät kauteen maalivahtikaksikolla Hostikka-Toivonen. Sportin asiat voisivat olla tällä saralla huonomminkin, mutta silti duon ylle voi asettaa perinteisen ?-merkin. "Hanski" Toivonen lienee lähtökohtaisesti ykkösveskari. Hänellä on roimasti kokemusta Pohjois-Amerikasta, mutta taso on romahtanut viime vuosina dramaattisesti. Eiköhän hän edelleen ole Liiga-tason koppari ja hyvin hän voi onnistuakin, sitä en sano. Silti pidän todennäköisempänä epäonnistumista. Hostikka puolestaan on Sportille laadukas kakkosveskari, mutta kovin monelle muulle joukkueelle hän tuskin kelpaisi. Kyllä hänellä potentiaalia on ja myös hän voi yllättää positiivisesti. 
 
Hyökkäyspään kapea kärki on Sportin suurin heikkous. Ranskalaisvahvistus Damien Fleury saanee pelipaikam peräti ykkösketjun laidalta. Onnistuessaan Fleury on ykkösvitjaan tasoltaan kelpo tekijä, mutta näkisin hänen kohdallaan suuren floppivaaran. Katsotaan miten käy kun arpaa kauden edetessä raaputellaan. Ykkösvitjan toiseen laitaan istutetaan luultavammin Marko Luomala tai Tomi Körkkö. Luomala osoitti viime pääsarjatason visiitillään varsin hyvin sen, että taso ei tässä sarjassa riitä. Tuskin asiat ovat miksikään muuttuneet kun ketjukaveritkin ovat heikentyneet viime kerrasta. Toki ihmeitä tapahtuu jne.. Sentteriosasto näyttää Sportin näkövinkkelistä valoisemmalta. Tyrkyllä kärkiketjuihin on Kelsey Tessieriä, Lassi Kokkalaa ja Jarkko Immosta. 24-vuotias kanadalaissentteri Tessier, on mielenkiintoinen tuttavuus Suomessa. Tessier on taitava ja sulavaliikkeinen keskushyökkääjä, jonka vahvuudet ovat hyökkäyspäässä. Puolustaminenkin kanukilta onnistuu. Pelicansista tullut Jarkko Immonen on Sportille varsin hyvä 2-suunnan kakkossentteri. 
Laitetaan hyökkäyspään materiaali nippuun. Tälläkään osa-alueella Sport ei pysty kovin montaa vastustajaa haastamaan. Sentterit ovat laadukkaita ja osaamista löytyy sekä hyökkäys- että puolustuspäähän, mutta laiturit ovat liian heikkoa kaaliberiä. Tehoja hyökkääjiltä syö myös tavallista suuremmat puolustusvelvoitteet. 
 
Yhteenveto ja arvio. Sport on hyvin mielenkiintoinen joukkue. Se on sekoitus Mestiksessä pelanneita ja muitten Liiga -seurojen "ylijäämääpelaajia", joista moni tulee breikkaamaan roolin kasvaessa. Joukkueessa on kuitenkin liikaa kysymysmerkkejä aina päävalmentajasta maalivahteihin, joten kovin suurta menestystä ensimmäiseltä Liiga-kaudelta ei voi odottaa. Nappionnistumisella Sport taistelee Liigan 10-12. sijan tuntumassa, sillä tasoerot häntäpäässä ovat pienet. Mikäli Sport haluaa välttää jumbosijan, se tarvitsee alkukaudesta samanlaisen onnistumisen kuin Ilves viime vuonna. Vieraissa Sport on joka pelissä suuri altavastaaja ja jokainen voitto on plussaa, mutta Kuparisaaressakaan vieraat eivät pääse helpolla. Sportin sijoitus tulee olemaan väliltä 12-14.

Kauden läpimurto. Eetu Heikkinen. Breikannut jo Mestiksessä, mutta se ei tietenkään merkitse mitään jos tulosta ei synny Liigassa. Heikkinen on varmaotteinen kiekon kanssa ja hän kykenee tekemään myös Liigassa tukun pisteitä. Ei ole riski myöskään omassa päässä, vaikka on kooltaan melko pieni. Vaikka Sport ei olisi noussutkaan Liigaan, olisi Heikkinen saanut silti liigasopimuksen. Suurta ruutua kotkapaitojen puolustuksessa edelleen luvassa.
 
 
Merkittävimmät siirrot:

Tulleet: Tomek Valtonen päävalmentaja (Jokerit), Ville Hostikka mv (TPS), Hannu Toivonen mv (Toledo, ECHL), Matt Generous p (Lukko), Miko Malkamäki p (Ässät), Niko Pelolta p (Jokerit), Joonas Valkonen p (Blues), Teemu Hernitius kh (Jokerit); Jarkko Immonen kh (Pelicans), Antti Kangasniemi kh (Ilves), Kelsey Tessier kh (Rögle, Allsvenskan), Charles Bertrand lh (Färjestad, SHL), Damien Fluery lh (Lausanne, NLA), Tomi Körkkö lh (Kärpät), Aleksi Rekonen lh (Jokerit), Erik Riska lh (Lukko), Teemu Tallberg lh (KooKoo), Felix Westermarck (Blues U20)

Lähteneet: -


 

Ilves (13.)

 
Mitalisaldo: 16 mestaruutta, 9 hopeaa, 12 pronssia 13-14 runkosarjasijoitus: 11.
 
Paluu menneisyyteen

Viime kausi. Ilveksen viime kausi näytti pitkään hyvältä. Tuokkolan suojatit saivat kauteen loistostartin, ja alkukauden hurmos näytti kantavan joukkueen aina playoffseihin asti. Mutta miten kävikään. Lähes varmalta näyttänyt jatkopaikka valui viime hetkillä käsistä, kun loppukauteen osui heikompi vaihe ja HPK voitti 8 viimeisintä otteluaan. Sitä voidaan vain arvuutella, oliko tason romahtamiseen syynä muutkin kuin urheilulliset asiat (case-Sjöblom).. Ilves jäi siis lopulta sijalle 11. Toki nähdynlaiseen romahtamiseen vaikutti varmasti myös materiaalin kapeus. Tuokkola teki kuitenkin hyvää työtä rajallisella materiaalilla ja palautti omalta osaltaan uskon Ilveksen tekemiseen, mutta loppukausi oli kyllä kaikilta osin surullinen päätös kaudelle.
 
Tuleva kausi. Ilveksen tulevaa kautta varjostaa taas vaihteeksi seuran talousasiat ja vastuuhenkilöt. Viime kaudelta kertyi jälleen velkaa eikä Ilveksen asioita helpottane se, että muuan Esa Honkalehto palasi takaisin toimitusjohtajan virkaan. 
Ilveksessä kävi kauden päätyttyä ovi tiuhaan tahtiin. Merkittäviä lähtijöitä ovat kuitenkin ainoastaan Michael Keränen, Ville Kolppanen, Kai Kantola ja Simon Gysbers. Puolustuksen ainoa hankinta tähän mennessä on K-Vantaasta tullut Saku Salmela. Hyökkäyspää on heikentynyt Keräsen lähdön verran, mutta muut lähtijät on saatu kutakuinkin paikattua.
 
Ilveksen pakisto on melko heppoista tavaraa nyt kun Gysberskin lähti. Gysbers aiheutti loven nimenomaan kiekolliseen rooliin, josta tulevalla kaudella suurimman vastuun kantaa viime sesongilla aina maajoukkueeseen asti itsensä pelannut Tommi Kivistö. Kivistön jälkeen onkin vaikea löytää varmaa suorittajaa, mutta potentiaalisia nimiä löytyy muutamia. Mestislöytö Saku Salmelasta voi olla yllättävänkin paljon iloa tamperelaisille. Salmela on hyvin taitava pakki jonka vahvuudet ovat hyökkäyspäässä. Ollut todella pirteä harkkamatseissa, ja Saku on yksi potentiaalinen breikkaaja. Omassa päässä välillä vaikeuksissa johtuen heikosta fysiikasta.
Ilveksen pakisto on melko tasapaksua huttua, nuorten pelaajien esiinmarssia kaivattaisiin kipeästi.  
Maalivahtien ylle voi myös asettaa kysymysmerkejä. Ville Kolppanen lähti KHL:ään, mutta Järvenpää-Korpisalo-Yrjölä kolmikosta pitäisi löytyä kohtalaisen hyvät kopparit tulevalle kaudelle. Joonas Korpisalo ja Juha Järvenpää kisaavat ykkösvahdin roolista, mutta todennäköisemmin se annetaan nuoren Korpisalon harteille. Potentiaalia hänessä riittää, onko kuitenkaan valmis ykkösveskariksi? Yrjölä on myös varsin mielenkiintoinen nimi. Lähtökohtaisesti tulevan kauden rooli on kuitenkin kolmosveskarina. En usko että Ilves maalivahteihin kaatuu, mutta ei se suurempaa tukeakaan veskareista saane.
 
Myöskään hyökkäyspäähän siirryttäessä tilanne ei ole paljon valoisampi. Keränen ja Kantola olivat pahimmat menetykset, mutta loput lähtijät ovat aika helposti korvattavissa. Vaikka lähtijöitä olikin melkoinen määrä, on tulijoita tuplasti vähemmän. HPK:sta hankittiin hyvään hintaan potentiaalinen Teemu Rautiainen. Rautiaisen lopullinen läpimurto nähtänee tällä kaudella. Playoffseissa Teemu osoitti kelpo otteita, mutta tasaisuus runkosarjassa vaivannut. Seuranvaihto saattaa piristää ja tuoda potentiaalin vihdoinkin esiin. Tepsistä tuli kovan työmoraalin omaava Tapio Laakso ja KalPasta materiaaliin leveyttä Joonas Riekkisen muodossa. AIK:sta Ilveksen nuttuun hankittiin taitava kanukkisentteri Mark Hurtubise, mutta herran liike on varsin verkkaista. Paukuttanut Allsvenskanissa ihan mukavia pistemääriä, mutta SHL:ssä pussiin karttui vain 17 pistettä ja +- saldoksi -20. Antti Tyrväinen tuo kovuutta ja luisteluvoimaa joukkueeseen, mutta maalinteko-ongelmaa hän tuskin ratkaisee. 
Ilveksellä tulee olemaan HPK:n tapaan suuria vaikeuksia maalinteossa, mikäli lisävahvistuksia kärkiketjuihin ei kuulu. Materiaali on kärkiosaamisen suhteen hyvin kapea ja hirveästi potentiaalisia breikkaajiakaan ei sille osastolle löydy. Rautiaisen ja Hurtubisen onnistumiset ovat Ilvekselle kaikki kaikessa jos joukkue mielii playoffseihin. Sami Sandellin ja Turo Asplundin pelattava myös taitojensa ylärajoilla. Alexander Ruuttulta odotetaan ja vaaditaan paljon, joko lopullinen läpimurto on käsillä? 
 
Yhteenveto ja arvio. Ilveksen talousongelmat näkyvät rosteria katsottaessa. Aika mitäänsanomaton joukkue ja kärkiosaaminen vähissä joka osa-alueella. Päävalmentaja Tuomas Tuokkola on osoittanut pystyvänsä hyviin tuloksiin myös rajallisella materiaalilla, mutta onko Liiga tällä kertaa liian kova?
Aktiivinen, luisteluvoimainen ja taisteleva Ilves laitta vastustajansa tiukille, mutta voitot on kiven takana nykyisillä hyökkäyspään nimillä. Jos merkittäviä lisävahvistuksia ei ole luvassa, Ilves pelaa sijoista 12-14.
 
Kauden läpimurto. Teemu Rautiainen. Läpimurtoa odoteltu Hämeenlinnassa jo muutaman kauden ajan. Oli syyskaudella hyvin vaisu, joten kaupattiin Ilvekseen. Loppukeväästä oli kuitenkin yksi Kerhon parhaista pelaajista ja kelpaisi takuuvarmasti Kerholle. Maisemanvaihdos saattaa kuitenkin olla se lopullinen tekijä Rautiaisen breikkaamisessa, sillä taitoa ja luisteluvoimaa pienikokoiselta väkkärältä toden totta löytyy. Isoa roolia tarjolla myös Ilveksessä.
 
 
Merkittävimmät siirrot:
 
Tulleet: Saku Salmela p (K-Vantaa), Teemu Rautiainen lh (HPK), Tapio Laakso kh (TPS), Joonas Riekkinen kh (KalPa), Mark Hurtubise lh (AIK, SHL), Patrik Moisio lh, Antti Tyrväinen lh (Jokerit)
 
Lähteneet: Ville Kolppanen mv (Neftehimik, KHL), Simon Gysbers p (TPS), Miro Hovinen p (-), Arto Tukio p (-), Antti Kangasniemi kh (Sport), Juuso Rajala kh (KooKoo), Nicholas Dimitriakos lh (-), Antti Hölli lh (-), Roberts Jekimovs lh (-), Kai Kantola (Blues), Michael Keränen lh (HIFK -> Minnesota, NHL), Masi Marjamäki lh (-), Miikka Männikkö lh (-)




 

KalPa (12.)

 
Mitalisaldo: 1 hopea, 1 pronssi 13-14 runkosarjasijoitus: 14.
 
Kuopiossa uudet jaot

Viime kausi. Kaudesta 13-14 kukaan ei odottanut KalPalle helppoa, mutta lopputulos oli silti suuri pettymys. KalPa oli varsin epäonninen hankintojen ja loukkaantumisten kanssa. Tähän kun lisätään kokematon valmennusjohto, voi tulos joskus olla näinkin karu. KalPa keräsi runkosarjan aikana 51 pistettä, sai vaivoin 100 maalia rikki (101) ja päästettyjäkin maaleja oli kolmanneksi eniten. Tilastot eivät juuri mairittele. Kuopiossa ei haluta viime kautta muistella ja tällä kaudella sillä ei ole kuin petrattavaa, joten lähtökohdat kauteen ovat viime kautta helpommat.
 
Tuleva kausi. Tulevalta kaudelta KalPalta ei odoteta juuri mitään. Joukkueen tavoite lienee sääliplayoffsit, mutta jo sinnekin pääseminen tekee tiukkaa. Joukkueessa on tapahtunut odotetusti suuria muutoksia floppikauden jälkeen. CHL:n ensimmäisellä kierroksella KalPa on kuitenkin pelannut odotuksiin nähden varsin lupaavaa kiekkoa, nimenomaan omilla vahvuuksillaan.
Yksi suurista muutoksista on koutsin vaihtuminen. Päävalmentaja Pekka Virta palaa Kuopioon, mutta tässä piilee heti ensimmäinen kysymysmerkki. Virta ei onnistunut Porissa alkuunkaan. Ei hänen tehtävänsä tosin kadehdittavakaan ollut. Ässillä oli alla hurmoksellinen mestaruuskausi ja joukkue kärsi selvästi  "mestaruuskarpulaa". Lisäksi Virran sisäänajama pelityyli oli hyvin poikkeava Ässien aiempaan pelitapaan verrattuna, joten Virta oli jatkuvasti suurennuslasin alla.
Mitään ihmesuoritusta Virralta ei enää kukaan odottane, mutta toisaalta se antaa myöskin työrauhan. Itse en tiedä mitä Virralta odottaa, sieltä voi tulla periatteessa ihan mitä vaan. Lähtökohtaisesti kuitenkin epäilen Virran kykyä ottaa KalPan materiaalista viimeisetkin mehut irti ja luotsata kilpipaidat playoffseihin.
 
Pelaajapuolella KalPa on hieman vahvistunut. Täytyy muistaa, että ei sen materiaali viime kaudellakaan surkea ollut. Kovin suuria lovia lähtijät eivät KalPan rosteriin tee, oikeastaan ainoa paha menetys oli Artturi Lehkosen lähtö Frölundaan. Muut alisuorittajat ovat paikattavissa. Maalivahtiosastolle hankittiin osaamista Eero Kilpeläisen muodossa. Puolustukseen KalPa sai houkuteltua HIFK-konkari Mikko Jokelan. Hyvä haku KalPalta, ja valmennusjohto osoittikin heti luottamusta Jokelan suuntaan antamalla hänen rintaansa C-kirjaimen. Hyökkäyspäässä taitava KalPa -kasvatti Jaakko Rissanen tekee paluun kilpipaitaan. Muita mainittavia hankitoja ovat Lev Prahasta noukitut Michael Birner ja Tomas Kubalik, Lukosta tullut Janne Keränen sekä Ässistä korkeaa työmoraalia mukanaan tuova Sami Mutanen. 
 
KalPan heikoin osa-alue on ehdottomasti puolustus. Kärki on varsin tylsä, eikä puolustuksen johtohahmoihin kuuluvat Jussi Timonen ja Mikko Jokela ole lähellekään Liigan kärkitason pakkeja, vaikka kummatkin ihan hyviä pelimiehiä ovatkin. Hyökkäyspään on siis turha odottaa suurempia apuja puolustukselta. Omassa päässä KalPa-pakit ovat kohtalaista Liiga-tasoa. Omilta junnuilta tarvittaisiin tasonnousua, esimerkiksi Joonas Lyytinen on saanut ison roolin CHL-matseissa.
Ykkösmaalivahti Eero Kilpeläinen oli hyvä hankinta KalPalta. Kilpeläisen ura on pienessä laskussa, mutta hänet sai varmasti melko halvalla ja jokainen tietää herran taidot. Kilpeläinen on ollut yleensä runkosarjassa loistava, mutta playoffseissa pää ei ole kestänyt. No, Kilpeläinen saanee siinä mielessä huokaista helpotuksesta, kun hän pelaa KalPassa. Ei vaiskaan, itse uskon Kilpeläisen torjuvan kiekkoja hyvällä prosentilla. Peliaikaa kärkkyvät myös nuoret veskarit Tuukka Smura ja Samu Perhonen. 
 
Hyökkäyspää näyttää omaan silmään potentiaaliselta. Tshekistä tulleille Michael Birnerille ja Tomas Kubalikille on kaavailtu suurta roolia. Kummankaan vahvuus ei suoranaisesti ole maalinteko, mutta mitään puukäsiä herrat ei tosiaan ole. Lukosta tullut Janne Keränen nakuttaa ainakin sen reilu 20 pistettä rikki, mahdollisesti enemmänkin mikäli ketjun kemiat on kohdillaan. Vastuuta nimittäin on luvassa selvästi paremmin kuin Raumalla. Löytyyhän KalPalta omasta takaa sellaisiakin pelimiehiä kuin Kasperi Kapanen, Jukka Voutilainen ja Arttu Ilomäki. Tehoja pitäisi siis ehdottomasti löytyä. Kapasen tilanne Kuopiossa pelaamisen suhteen on tosin auki, sillä hän hakee pelipaikkaa Penguinsista. Edellä mainittujen nimien lisäksi kilpailutilannetta pitää päällä nuoremmat pelaajat, mainittakoon vaikkapa Joona Harjama ja Saku Kinnunen. Hyvin roolitettuna KalPan hyökkäys on todella vaarallinen, mutta pakistolta se kaipaisi hieman enemmän apuja.
 
Yhteenveto ja arvio. KalPa pesee kasvonsa tällä kaudella. Moni tulee yllättymään, jos pitää joukkuetta viime kauden tapaisena heittopussina. Joukkueesta löytyy hyvin kokemusta ja paljon potentiaalisia nuoria pelaajia. Lähes kenellekään peliaika ei ole itsestäänselvyys, joten joukkueessa on päällä terve kilpailutilanne. Hyökkäyspäästä löytyy mukavasti leveyttä eikä muutamat loukkaantumisetkaan näy niin pahasti kuin viime kaudella.
Puolustus lienee KalPan akilleen kantapää - se on paperilla yksi Liigan heikoimmista. Jos KalPa kuitenkin saa puolustuspelinsä toimimaan ja Kilpeläisestä on kaivettu potentiaali uudestaan esiin, on sääliplayoffsit todella lähellä. Selvää parannusta edelliskauteen odotettavissa, ainakin itse seuraan KalPan otteita suurella mielenkiinnolla. Loppusijoitus on hyvin pienestä kiinni, mutta todennäköisimmin KalPa sijoittuu sijoille 10-12.
 
Kauden läpimurto. Arttu Ilomäki. Nuorten sarjoja dominoinut Ilomäki ei ole toistaiseksi lyönyt läpi aikuisissa. Nyt olisi pikkuhiljaa korkea aika, sillä ikää mittarissa on jo 23 vuotta. Ilomäki on erittäin taitava pelaaja, mutta luistelu ei kuulu hänen vahvuuksiinsa. Potentiaalia Ilomäessä on valtavasti ja nyt sen odotetaan tulevan esiin. Tarjolla on iso rooli hyökkäyksestä nimekkäiten ketjukavereitten viereltä.
 
   
Merkittävimmät siirrot:
 
Tulleet: Pekka Virta päävalmentaja (Ässät), Eero Kilpeläinen mv (Zug, NLA), Samu Perhonen mv (HIFK u20), Mikko Jokela p (HIFK), Tero Konttinen p (HCK), Jaakko Rissanen kh (SaiPa), Michael Birner lh (Lev Praha, KHL), Toni Hyvärinen lh (Jukurit), Janne Keränen lh (Lukko), Tomas Kubalik lh (Lev Praha, KHL), Sami Mutanen lh (Ässät), Mikko Nuutinen lh (SaPKo), Mikael Ruohomaa lh (Jokipojat)
 
Lähteneet: Jari Laukkanen päävalmentaja (Hokki), Henri Kiviaho mv (Texas, AHL), Antti Ore mv (HIFK), Jeff Foss p (-), Luke Pither kh (Klagenfurt, EBEL), Joonas Riekkinen kh (Ilves), Sanu Kapanen lh (lopettaa), Kalle Kerman lh (-), Pasi Kouvalainen lh (KeuPa), Petri Lammassaari lh (-), Artturi Lehkonen lh (Frölunda), Rastislav Pavlikovsky lh (-), Ossi Saarinen lh (-)




 

HPK (11.)

 
Mitalisaldo: 1 mestaruus, 3 hopeaa, 9 pronssia 13-14 runkosarjasijoitus: 10.
 
Kuka tekee maalit?

Viime kausi. HPK:n viime kausi Kai Raution alaisuudessa ei mennyt aivan suunnitellusti. Rautio sai potkut jo lokakuussa pienen draaman saattelemana, kun pelaajiston ja Raution välit tulehtuivat pahasti. Kapteeni Ville Viitaluoma ilmoitti, ettei enää jatkaisi joukkueen kapteenina ja seurajohdon oli pakko erottaa Rautio tehtävistään. Hänet korvasi pitkään Kerhon kakkoskoutsina toiminut Pasi Arvonen. HPK:n tilanne playoffsien suhteen näytti täysin toivottomalta, kunnes loppukaudesta se rykäisi 8 ottelun voittoputken ja pääsi Lomarengas-kierroksen kautta aina puolivälieriin asti. "Sääleissä" se laittoi Jokerit KHL:ään 2-0 otteluvoitoin, mutta puolivälierissä mestaruuden voittanut Kärpät ja maalivahti Karhunen oli liian kova haaste Pallokerhon hyökkääjille. Loppuen lopuksi Kerhon kausi oli kuitenkin positiivinen paitsi urheilullisesti, myös taloudellisesti, ja lähtökohdat tulevaan kauteen ovat siltä osin hyvät. 
 
Tuleva kausi. HPK on ollut siirtomarkkinoilla maltillinen. Kärkihyökkääjistä se menetti Borna Rendulicin, Teemu Rautiaisen ja kapteeni Ville Viitaluoman. Paikkaajiiksi on hankittu Boston Bruinsin 1. kierroksen varaus Zach Hamill, sekä slovakkisentteri Marek Viedensky. Sentteriosastolle Kerho on siis hankkinut laadukkaat pelimiehet, mutta kärkiketjujen laitureita ei ole vielä löytynyt. Loput Kerhon hankinnoista ovat "toivotaan toivotaan" kamaa mm. Mestiksestä ja Ranskasta. Puolustukseen ei ole hankintoja tarvinnut tehdä.
 
Pallokerhon puolustus on ollut koossa jo viime kaudesta lähtien. Ainoa muutos pakistoon on Marko Tuulolan lopettamien, muuten mennään samoilla. Norjasta Hämeenlinnaan viime kaudella hankittu Craig Schira on yksi Liigan parhaista kiekollisista pakeista. Hänen jälkeensä on kuitenkin hiljaista. Maajoukkueessakin esiintynyt Aleksi Laakso on hyvänä päivänä kiekon kanssa loistava, mutta huonoja päiviä kaudessa on liikaa. Itseluottamus tuntuu olevan pahasti kateissa. Kultajuhliin päättyneissä U20-kisoissakin mukana ollut Juuso Vainio on taas vuoden vanhempi, mutta hänenkään varaan ei voi liiaksi laskea. Myös Juuso on hieman ailahtelevainen ja fysiikka on heikolla tasolla. Petteri Nikkilältä odotetaan paljon ja uskon hänen pystyvän vastaamaan huutoon. Loput puolustajista ovat hyviä peruspakkeja. Tuskin HPK ainakaan puolustukseen kaatuu, mutta Laakson ja Vainion tasonnostoa kaivattaisiin. Junioreistakin nousee jatkuvalla syötöllä laadukkaita puolustajia. Esimerkiksi Markon poika Joni Tuulola muistetaan viime kauden huikeasta spin o rama –maalistaan. Kyseessä on siis yhtä kylmäpäinen kaveri kuin isänsä oli.
 
Sitten päästäänkin Kerhon akilleen kantapäähän. Hyökkäyspään materiaali nimittäin on yksi Liigan heikoimmista, joskaan ei heikoin Hamillin hankinnan jälkeen. Jo viime kaudella Pallokerho tuskaili maalintekovaikeuksien kanssa, eikä tilanne ole hankintojen myötä juurikaan parantunut. Sentterit on HPK:lla lähtökohtaisesti laatukamaa. Zach Hamillilla on valtavasti potentiaalia, mutta vähintään hän on kelpo ykkössentteri Liiga-tasolle. Viedensky on loistava kakkossentteri, itse olen sitä mieltä että ykkössentterin rooli olisi ollut hänelle liian iso.
Jos mietitään laitureita niin taso on auttamatta liian heikko. Tulosvastuu on kasattu Eero Somervuoren, Jesse Saarisen, Joonas Vihkon ja Ville Järveläisen harteille. Puolet edellä mainituista herroista on "parasta ennen" päiväyksensä jo ohittanut. Saarinen voi tosin väläytellä piilossa pitämiään maalintekotaitoja hyvän sentterin vierellä. Pistepörssin kärkipäähän häntä on kuitenkin turha odottaa. 
Kysymysmerkkejä maalinteon suhteen on liikaa. Kärkiketjuihin Kerho kaipaisi kipeästi laadukkaan laiturin kriteerit täyttävän pelimiehen, mutta ylimääräistä rahaa ei pahemmin löydy. 
 
Maalivahtiosasto hämeenlinnalaisilla on yksi Liigan parhaista. Superlahjakas Juuse Saros kantoi jo viime kaudella ykkösvahdin roolia kokeneen laatuveskarin tavoin. Saros muistetaan myös U20-kisoista hänen ollessa yksi suurimmista syistä kultajuhliin. Kakkosvahdiksi on hankittu JYPistä tuttu Joni Myllykoski. Takavuosien parhaan kakkosveskarin ura on pienessä laskussa, sillä vauhtia jouduttiin hakemaan aina Italiasta asti. Myllykoski tuli Kerhoon maan parhaan maalivahtivalmentaja Kari "Leke" Lehtosen oppiin, joten Jonin potentiaali saadaan aika suurella todennäköisyydellä kaivettua uudelleen esiin. Myllykoski ollut lupauksia herättävä jo muutamissa harjoitusotteluissa. Saros tarvitseekin laadukasta tuuraajaa, sillä hänen ottelukuormansa on ollut iso ja armeijakin on kiusana.
 
Yhteenveto ja arvio. HPK:n puolustuspää on hyvää Liiga-tasoa. Taso tipahtaa kuitenkin melkoisesti siirryttäessä hyökkääjiin ja jos vielä tarkemmin sanotaan, niin laitureihin. Kerhon yleisin tulos ensi kaudella lienee 1-2-tappio. Maaleja sille ei paljon uppoa, mutta vastaavasti maalinteko nykyisillä nimillä tulee olemaan haastavaa. Lisäksi päävalmentaja Pasi Arvonen on pieni ?-merkki, sillä tuleva kausi on herran ensimmäinen kokonainen sesonki päävalmentajana.
HPK tekee isommilleen kiusaa ja napsii kotona pisteitä. Vieraissa on selvästi vaikeampaa. HPK onnistuu maalinteossa kolmanneksi huonoiten, mutta myöskin päästää kolmanneksi vähiten Kärppien ja Tapparan jälkeen. Jos hyökkäyspäätä ei saada kauden aikana vahvistettua, Kerhon sijoitus lienee lähellä sijoja 10-12. 
 
Kauden läpimurto: Petteri Nikkilä. 22-vuotias Kerho-kasvatti uskaltaa ottaa kiekollisessä pelissä suurta vastuusta, ei pelkää riskejä. Välillä tuloksena on tietenkin vaarallinen tilanne omaan päähän, mutta sen takia pakkipariksi onkin laitettava varma oman pään luutija. Nikkilä ei myöskään kaihda fyysistä peliä, vaikka mikään isokokoinen puolustajakolossi ei kyseessä olekaan. Sai jo viime kaudella paljon vastuuta Kerhon pakistossa. Tällä kaudella noussee toden teolla suuren yleisön tietoisuuteen.
 
 
Merkittävimmät siirrot:
 
Tulleet: Joni Myllykoski mv (Vipiteno, Serie A), Toni Jalo kh (Jukurit), Juhani Jasu kh (Lukko), Nicolas Ritz kh (Dijon, FRA), Saku Salminen kh (Jokerit), Marek Viedensky kh (Worcester, AHL), Zach Hamill kh (Utica, AHL), Jere Laine lh (HCK), Eero Somervuori lh (HIFK)
 
Lähteneet: Frans Tuohimaa mv (Oklaholma, AHL), Marko Tuulola p (lopettaa), Juha Kiilholma kh (Ässät), Antti Kerälä kh (Ässät), Robert Leino kh (HIFK), Ville Viitaluoma kh (Örebro, SHL), Antti Aarnio lh (lopettaa), Jere Karjalainen lh (Tappara), Teemu Rautiainen lh (Ilves), Borna Rendulic lh (Colorado, NHL), Teemu Rinkinen lh (KooKoo)



Ässät (10.)

 
Mitalisaldo: 3 mestaruutta, 4 hopeaa, 2 pronssia 13-14 runkosarjasijoitus: 12.
 
Palauttaako "Rocky" hurmoksen Isomäelle?

Viime kausi. Ässien viime kausi oli karu paluu arkeen mestaruuskauden jälkeen. Mikään yllätys se ei ollut, sillä kaikki merkit viittasivat siihen että näin tulisi käymään. Materiaali tasapaksua, maalivahtipeli epävarmaa, mestaruuskrapula, päävalmentaja Pekka Virran tuoma kiekkokontrolli Ässien pelkistettyyn kiekko päätyyn ja perään -tilalle. Ihan KalPan ja TPS:n tasolle Ässät ei romahtanut, mutta pudotuspelitkin jäivät kaukaiseksi haaveeksi. 

Tuleva kausi. Ässien materiaalin taso ei ole kesän aikana muuttunut hirveästi suuntaan eikä toiseen. Hieman se on vahvistunut muutaman täsmähankinnan myötä. Joukkueen runko on pystynyt varsin hyvin kasassa, mikä on ehdottomasti hyvä asia. Puolustuksessa merkittävimmät lähtijät ovat KHL:ään suunnannut Tommi Taimi sekä Vaasaan isomman roolin perässä lähtenyt Miko Malkamäki. Jokereista tullut Esa Lindell on ottanut viime aikoina isoja kehitysaskeleita eteenpäin ja hän on varmasti hyvä liigatason pakki. Taimen saappaita täyttämään hankittiin NHL-kokemustakin omaava jenkkipakki Garrett Stafford. Hyökkäyspään pahimmat lähtijät ovat Severi Sillanpää ja Sami Mutanen, joten myös tämä osa-alue on pysynyt hyvin koossa. Ässissä mestaruuden voittanut Michael Ryan on loistava vahvistus muuten melko tasapaksuun hyökkäykseen. Myös paluumuuttaja Juha Kiilholma ja vihollisleiristä tullut superlupaus Aleksi Saarela ovat hyviä kaappauksia.
Porilaisille mieluisin muutos lienee kuitenkin päävalmentaja Pekka Virran korvaaminen Pekka "Rocky" Rautakalliolla. Rautakallio pääsee ottamaan pestin vastaan huomattavasti helpommista lähtökohdista kuin mitä virkaveli Virta otti. Rautakalliolla on käsissä potentiaalinen materiaali, eikä joukkueella ole kuin parannettavaa viime kauteen nähden. Työrauha Rockylle on taattu.

Ässien puolustus on sen selvä vahvuus. Kysymysmerkkejä löytyy tältä osa-alueelta vähiten. Garrett Stafford on selkeä vahvistus patapaitojen puolustukseen. Stafford on jämäkkä kahden suunnan puolustaja jolta löytyy painava lyöntilaukaus, mikä on varsin tehokas ylivoimalla. Roolissaan mahdollisesti yksi Liigan parhaita pakkeja. Ainakin Pitsiturnauksessa ja kuuleman mukaan myös harkkapeleissä ollut odotetun hyvä. Joukkueen kokenut kapteeni Ville Uusitalo ei kamppaile nykypäivänä pistepörssin voitosta, mutta hänen merkityksensä takalinjoilla on silti suuri. Hänen vierelleen kannattaa istuttaa nuoremman ikäpolven puolustajan. Jyri Marttinen pelasi itsensä viime kauden otteilla Leijona-paitaan asti, Tapio Sammalkangas on luotettava oman pään luutija ja Valtteri Parikka sekä Patrik Parkkonen tuovat alakertaan nuoruuden intoa. 
Padan veskariosasto on yksi Liigan epävarmimmista. Rasmus Rinne on ihan ok veskari, mutta ykköskopparin rooliin hän on omissa papereissa riskialtis valinta. En kuitenkaan suuremmin yllättyisi vaikka pelaisi hyvän kauden. Juuso Riksmanin taidot ovat vieläkin riittävät kakkosveskariksi, mutta loukkaantumiset ovat olleet hänen riesanaan. Tuskin onnistuu tälläkään kaudella välttämään loukkaantumisia. 17-vuotias Arttu Kulmala voi siis saada liigadebyyttinsä jo tälle kaudelle jos (hänen kannalta) hyvin käy. 

Myös hyökkäyspään taso on arvoitus. Mika Niemen ja Michael Ryanin varaan on laskettu paljon, joten heidän alisuorittamista tai pidempää loukkaantumisjaksoa Ässät ei kestä. Eero Elon viime kausi oli odotuksiin nähden vaisu ja tasonnostoa kaivattaisiin. Austin Smith, Henri Heino ja Sami Lähteenmäki ovat rooleissaan laadukkaita pelaajia, mutta maalinteko-ongelmaa heistä tuskin on ratkaisemaan. Paluu-muuttaja Juha Kiilholmakaan ei ole profiililtaan maalinsylkijä. Onnistunut kuitenkin rikkomaan kahdella viime kaudella kaksinumeroisen maalimäärän, ja viime kaudella rikkoontui jopa 30 pisteen rajapyykkikin. 
Ässien hyökkäyspään realistiset maalinteko-odotukset kohdistuvat lähennä muutamaan pelaajaan, joten mistään leveydestä ei todellakaan voi puhua. Kärkiketjujen poissaoloja Ässät ei missään nimessä kestä.

Yhteenveto ja arvio. Ässien materiaali on alempaa keskitasoa. Ratkaisukenttien profiilipelaajat ovat kuitenkin vähissä ja se on selvä miinus. Potentiaalia löytyy, mutta varmoja suorittajia kaivattaisiin enemmän kuin muutama. Ässien pelin parantuu kuitenkin huomattavasti Rautakallion alaisuudessa. 
Ässät saa tehdä suuren määrän työtä päästäkseen playoffseihin. Kevään menestymiseen kovin moni tuskin uskoo, mutta edes sinne pääsy olisi porilaisille merkittävä asia vaikean edelliskauden jälkeen. Pitää kuitenkin muistaa että Isomäen hurmos on ennenkin tehnyt ihmeitä kotijoukkueen pelilliseen ilmeeseen ja tuloksiin. Pata kamppailee sijoista 8-10.

Kauden läpimurto. Aleksi Saarela. 17-vuotiaalta superlupaukselta odotetaan Porissa ihmetekoja jo tällä kaudella. Ei onnistunut vuotta nuorempana Lukossa kovien paineiden alla, mutta se on täysin ymmärrettävää. Saanee paremman työrauhan ja isomman roolin kuin viime kaudella. Nämä seikat saattavat olla ratkaisevia tekijöitä läpimurrossa liigatasolla (Eero Elo anyone?). Mitään 40 pisteen kautta nuorukaiselta on silti turha odottaa. Sekin saattaa olla täysin realistista vuoden päästä.


Merkittävimmät siirrot:

Tulleet: Pekka Rautakallio päävalmentaja (Dinamo Minsk, KHL), Esa Lindell p (Jokerit), Garrett Stafford p (Servette, NLA), Antti Kerälä kh (HPK), Juha Kiilholma kh (HPK), Kristian Ruisma kh (HCK), Jake Hansen lh (Springfield, AHL), Michael Ryan lh (Medvescak, KHL), Aleksi Saarela lh (Lukko)

Lähteneet: Pekka Virta päävalmentaja (KalPa), Danny Groulx p (-), Miko Malkamäki p (Sport), Tommi Taimi p (Amur, KHL), Kamil Kreps kh (Trinec, Extraliga), Christian Söderström kh (-), Severi Sillanpää kh (Jokerit), Sami Mutanen lh (KalPa)
   

Pelicans (9.)

 
Mitalisaldo: 1 hopea 13-14 runkosarjasijoitus: 8.
 
Tasaisesti keskikastissa

Viime kausi. Pelicansin viime kausi meni plusmerkkisissä tunnelmissa. Runkosarjassa se suoritti tasollaan ja sijoittui keskikastiin. "Sääleissä" pussinokat teki pienen yllätyksen pudottamalla HIFK:n 2-0-voitoin. Pelicans pelasi ihan hyvää lätkää eikä se Tapparaakaan helpolla päästänyt, mutta tasoero oli lopulta liian suuri. Pelicans on muutaman lupaavamman kevään jälkeen jämähtänyt alempaan keskikastiin, eikä muutosta tuskin tälläkään kaudella nähdään.
 
Tuleva kausi. Pelicansin voimasuhde on pysynyt kesän jäljiltä muuttumattomana. Oikeastaan vain Oskari Korpikari, Jesse Niinimäki ja Timo Pärssinen voidaan kirjata menetyksiksi. Korpikarin saappaita täytetään TPS:stä tutulla Tomas Kudelkalla. Hyökkäystä on paikkailtu Allsvenskanissa pelanneella Jordan Smothermanilla sekä Lev Prahan paidassa pisteitä nakuttaneella Michal Repikillä. Smotherman on tehtaillut mukavalla tahdilla pisteitä Ruotsin divarissa. Korvaa Pärssisen. KHL-joukkue Prahan vakiokalustoon kuulunut Repik on jo kovemman tason pelimies. KHL:ssä ei saanut paikkaa kärkikentistä, mutta pystyi pelaamaan hyvällä tasolla myös alemmissa kentissä. Pelicansissa ehdottomasti ykköskorin mies ja korvannee Niinimäen.
Päävalmentaja Hannu Aravirran pesti päättyi viime kauteen ja Jokereista tullut Tomi Lämsä otti ohjat käsiinsä. Kokematon Lämsä on on Pelicansin peräsimessä pieni kysymysmerkki, mutta ainakin hän on saanut valmistautua pestiinsä huolellisesti. Lämsä tuntuisi olevan myös erityisen innostunut tehtävästään. Käsissä on ainakin potentiaalinen rosteri, jolla on mahdollisuudet pelata hieno kausi. Mielenkiintoista nähdä keväällä Lämsän työn tulos.
 
Pelicansin alakerta on keskikastia. Puolustuksesta löytyy mm. ylivoimaspesialisti Juha Leimu, veteraani Jan Latvala, Henri Laurila sekä Tomas Kudelka. Kärkiosaaminen ei ole Liigan mittapuulla ihan terävintä kärkeä, mutta leveyttä löytyy ja ylivoimalle on hyvä tarjonta pakeista. Pakistohan muuttui viime kauden päätteeksi hyvin vähän, kun ainoastaan Korpikari ja Ylönen jättivät joukkueen. Yhteispelin pitäisi siis toimia alusta asti. 42-vuotiaan Latvalan pelikunto on toki mysteeri, pysyykö paikat kunnossa ja onko liike heikentynyt pahastikin? 
Pussinokkien ykkösvahti Jere Myllyniemi paransi otteitaan viime kaudella. Saanut otteisiinsa tasaisuutta, mutta harvemmin pystyy "yksin" torjumaan voittoja. Häneen homma tuskin kaatuu. Kakkosvahtina on edelleen vasta 19-vuotias Janne Juvonen. Juvosen voi huoletta laittaa tuuraamaan Myllyniemeä muutamissa peleissä, pystyy torjumaan voittoja.
 
Hyökkäyspää on niin ikään hyvää Liiga-tasoa. Löytyy hyvin leveyttä ja potentiaalia, sekä ns. varmoja pistelinkoja. Tyler Redenbachin, Vili Sopasen ja Michal Repikin ympärille on hyvä lähteä rakentamaan. Mestiksestä on löytynyt muutama laadukas pelimies. Jo viime kaudella tasonsa Liigassa todistanut Joonas Alanne on mielenkiintoinen pelaaja. Jos otteet ovat yhtä hyviä kuin loppukaudesta, niin peliaika on taattu. TuTosta hankittu Anrei Hakulinen on yksi todennäköisimmistä breikkaajista Liigassa. Tehtaillut Mestiksessä kovia pistemääriä ja siirtää suurella todennäköisyydellä tehopinnat myös Liigaan. Tuskin heti reilun 40 pisteen kautta vetää, mutta 30 raja voi hyvinkin ylittyä. Kannattaa seurata miehen otteita jos mahdollista. Nuorissa kovia tehoja paukuttanut Hannes Björninen nostanee myöskin itsensä suuren yleisön tietoisuuteen, mikäli valmennusjohto antaa vastuuta. Ollut harkkamatseissa hyvin lupaava.
Pelicansin kautta varjostavat heti alkuunsa loukkaantumiset. Monella pelaajalla on pieniä kolhuja, mutta ainakin Anrei Hakulinen ja Hannes Björninen ovat sivussa 6-8 viikkoa.
 
Yhteenveto ja arvio. Pelicans on arvaamaton joukkue. Kysymysmerkkejä riittää, mutta jos kaikki napsahtaa kohdilleen, voi parhaimmassa tapauksessa taistella jopa sijasta kuusi. Uskoisin että monesta tähän asti hieman tuntemattomammasta pelaajasta tullaan kauden edetessä kuulemaan. Jos pussinokat ei kuitenkaan pahemmin alita rimaa, pitäisi sijoitus 10 sakissa olla haarukassa. Veikkaan lahtelaisten sijoituksen olevan väliltä 8-10.
 
Kauden läpimurto. Anrei Hakulinen. Äsken jo muutaman sanan mainitsinkin 24-vuotiaasta hyökkääjästä: "TuTosta hankittu Anrei Hakulinen on yksi todennäköisimmistä breikkaajista Liigassa. Tehtaillut Mestiksessä kovia pistemääriä ja siirtää suurella todennäköisyydellä tehopinnat myös Liigaan. Tuskin heti reilun 40 pisteen kautta vetää, mutta 30 raja voi hyvinkin ylittyä." Hakulisella lienee edessä valoisa tulevaisuus Liiga-tasolla, miksei jonain päivänä jopa KHL:ssä mikäli kehitys jatkuu samaan malliin.
 
  
Merkittävimmät siirrot:
 
Tulleet: Tomi Lämsä päävalmentaja (Jokerit), Toni Eskelinen mv (Kärpät), Tomas Kudelka p (Vitkovice, Extraliga), Nico Manelius p (TuTo), Mikko Lahtela kh (Peliitat), Jesse Rohtla kh (Jukurit), Anrei Hakulinen lh (TuTo), Michal Repik lh (Lev Praha, KHL), Jordan Smotherman lh (Karlskrona, Allsvenskan)
 
Lähteneet: Hannu Aravirta päävalmentaja (-), Oskari Korpikari p (Jokerit, KHL), Antti Ylönen p (Kazznic, VHL), Jarkko Immonen kh (Sport), Kimmo Koskenkorva lh (-), Jesse Niinimäki lh (Amur, KHL), Tomi Pekkala lh (Temirtau, KAZ), Ilkka Pikkarainen lh (TPS), Timo Pärssinen lh (TuTo), Pavel Rosa lh (Znojmo, EBEL), Tuomas Santavuori lh (-)




SaiPa (8.)

 
Mitalisaldo: 1 pronssi 13-14 runkosarjasijoitus: 4.
 
Idän ihme jatkaa isompien kiusaamista

Viime kausi. Viime kauden sensaatiojoukkue SaiPa pelasi hienon kauden, vaikka pronssipelissä tulikin käkättimeen Lukolta. SaiPa ei päässyt playoffseissa yllättämään "puskista", vaan joukkue teki hienoa työtä läpi kauden ja sijoittui runkosarjassa neljänneksi. Joukkuehenki oli lappeenrantalaisryhmässä loistava. Vaikka sarjan hienoinen ennakkosuosikki JYP nousi 3-0-tilanteesta aina 3-3:een asti, pystyi SaiPa hoitelemaan game sevenin. Moni (mukaanlukien itseni) uskoi SaiPan selkärangan katkenneen, mutta mitä vielä. Välierissä SaiPa kohtasi Kärpät. Sputnikit lähti haastamaan Kärppä-laumaa ennakkoluulottomasti, ja kahden voiton lisäksi se piti ottelut tasaisina.
Päävalmentaja Pekka Tirkkonen teki rajallisella materiaalilla loistotyötä. Viime kausi antoi varmasti paljon uskoa sekä SaiPalle että muille rajallisilla resursseilla toimiville seuroille. Pienelläkin pelaajabudjetilla voi pärjätä, mikäli palaset loksahtavat paikoilleen ja joukkue pelaa vahvuuksillaan. 
 
Tuleva kausi. Arvatenkin SaiPa on heikentynyt viime kauden jäljiltä. Se on menettänyt monta avainpelaajaa sekä puolustuksesta että hyökkäyksestä, mutta maalivahtiosaston se on saanut pidettyä kasassa. Myös päävalmentaja Pekka Tirkkonen jatkaa keltamustissa, joten siltä osin SaiPan palapeli on hyvin kasassa. Puolustus on kuitenkin kokenut kovia. Lähtijät ovat tasoa Ryan Glenn, Dan Spang, Per Savilahti-Nagander ja Lauri Taipalus. Saappaita täyttämään on hankittu jenkkipakki Sam Lofquist, Tapparassa hopeaa voittanut Johan Larsson sekä JYPin Brian Salcido. Lähtijöihin nähden SaiPa on onnistunut paikkaamisessa hyvin, mutta pienesti se on ottanu siirtomarkkinoilla takkiin. Hyökkäyspäähän on tullut astetta suurempi lovi. Merkittävimmät lähtijät ovat Patrick Davis, Stefano Giliati, Jaakko Rissanen ja Jesper Piitulainen. Rissanen on onnistuttu paikkaamaan David MacIntyrellä, mutta tämän parempia hankintoja ei toistaiseksi olla nähty.
 
SaiPan puolustus näyttää edelleen ihan hyvältä, vaikka laatupakkien kato olikin kova. Ykköspakkipari Salcido-Larsson ei kovin monen muun seuran vastaavalle kalpene. Kummallakin oli viime kaudella hieman vaikeampaa, mutta uskoisin heidän parantavan. Tasonsa kumpikin on jo Liigassa osoittanut. Lisäksi rosterista löytyy perusvarmaa Simon Backmania, Sam Lofquistia sekä nousua vakiokokoonpanoon tekevää Rony Ahosta. Jos SaiPan puolustusta lähdetään vertailemaan muiden Liigajoukkueiden kanssa, niin se on aikalailla keskikastia.
Maalivahtipeli lappeenrantalaisilla on kunnossa kun Jussi Markkanen jatkaa Sputnikeissa. Aivan terävimpään kärkeen 39-vuotias Markkanen ei enää lukeudu, mutta joukkue voi luottaa häneen pelistä toiseen. Ottaa välillä hieno koppeja, toisaalta välillä antaa liian helppoja reboundeja. Iän myötä loukkaantumisherkkyys luonnollisesti lisääntynyt. Italialaisvahti Andreas Bernard on kohtalainen tuuraaja. Mahdollista pidempää Markkasen loukkaantumista SaiPa ei silti kestä.
 
Hyökkäyspään materiaali on kärkikenttien osalta melko kapea. Mahdollinen 40 pisteen rajan rikkoja on Dave Spina (kuitenkin ?-merkki), eikä varmoja 30-> pisteen miehiäkään hirveästi löydy. Jesse Mankiselta vaaditaan isoa tasonnostoa viime kausiin nähden. Janne Tavi tehtaili viime kaudella hyvän pistepotin, mutta säilyttääkö tasonsa tälle kaudelle? Ollut kuitenkin pirteä päästessään isoon rooliin ja sitä on luvassa myös tällä kaudella. Kyllähän Giliatin ja Davisin lähtö tulee näkymään kun korvaajiakaan ei ole hankittu. Myös David MacIntyren taso Liigassa on vielä mysteeri, vaikka uskoisin hänen paikkaavan Rissasen jättämän aukon.
Liikaa kysymysmerkkejä. Potentiaalia kelpo maalimäärään on olemassa, mutta ns. epäonnistumisen riski on kuitenkin suurempi.
 
Yhteenveto ja arvio. SaiPa on hieman heikentynyt viime kaudesta, mutta se ei ole este menestykselle. Tirkkonen on osoittanut saavansa revittyä materiaalistaan kaiken irti. SaiPa pelaa joukkueena ja laittaa joka ilta kaikkensa likoon, varsinkaan Lappeenrannassa ei ole ilmaisia pisteitä tarjolla. Sen verran materiaalin kapeus kuitenkin näkyy, että aivan kuuden joukkoon keltamustat tuskin yltää. SaiPa on kanssa sellainen joukkue jolta voi odottaa periatteessa mitä vaan, mutta tason täydelliseen romahtamiseen en jaksa uskoa.
Puolustuspää SaiPalla on hyvää Liiga-tasoa, hyökkäyspään tehokkuus on kuitenkin pieni kysymysmerkki. Jos Spina ja MacIntyre ovat yhtä hyviä kuin kuvitellaan, Tavi jatkaa siitä mihin viime kaudella jäi ja Mankinen on ottanut kesän aikana kehitysaskelia, voi SaiPa tehdä jälleen yllätyksen. Vaikka toisaalta, kuka sitä enää suurena yllätyksenä pitäisi? Sputkinit sijoittuu turvallisesti keskikastiin, sijat 6-8 hanskassa.
 
Kauden läpimurto. Rony Ahonen. Jo 27-vuotiaan puolustajan tie Liigaan on aukeamassa toden teolla. Pelannut aiemmilla kausilla joitain minuutteja HIFK:n paidassa, mutta ei ole saanut valmennusjohtoa täysin vakuuttuneeksi taidoistaan. Kausi 12-13 meni vielä Mestiksessä, viime kaudella pelasi SaiPassa 23 ottelua. Täksi kaudeksi tarjolla on isoa roolia ja Ahonen on hyvin lähellä "lauritaipalusmaista" breikkaamista. Ahonen avaa hyvin peliä ja kiekollinen peli on varmaa, ei ole pulassa omassa päässä. Käyttöä jopa ylivoimalla jos tarve vaatii.
 
 
Merkittävimmät siirrot:
 
Tulleet: Lasse Lappalainen p (KooKoo), Johan Larsson p (Tappara), Brian Salcido p (JYP), Sam Lofquist p (Djurgården, Allsvenskan), Matti Järvinen kh (Blues), David MacIntyre kh (Grand Rapid, AHL), Ilmari Pitkänen lh (Blues), Mikael Kuronen lh (KooKoo)
 
Lähteneet: Jakub Cutta p (-), Ryan Glenn p (Kärpät), Dan Spang p (Kärpät), Mikko Pukka p (-), Per Savilahti-Nagander p (Luleå, SHL), Lauri Taipalus p (HIFK), Jaakko Rissanen kh (KalPa), Stefano Giliati lh (Blues), Patrick Davis lh (Kärpät), Jesper Piitulainen lh (Lukko), Olavi Vauhkonen lh (Lukko)




Blues (7.)

 
Mitalisaldo: 2 hopeaa 13-14 runkosarjasijoitus: 6.
 
Ajokoirakiekko puree jälleen

Viime kausi. Espoo Bluesin viime kausi oli lähtökohtiin nähden onnistunut suoran playoff-paikan tultua. Puolivälierissä Blegi pystyi laittamaan pronssille yltäneen Lukon tiukille, mutta Lukko oli game sevenissä vahvempi.
Espoolaiset ylisuorittivat materiaalinsa tasoon nähden, vaikkakin juuri nappionnistumisella sijoitus kuuden sakkiin oli mahdollista. Materiaali kärkimiesten osalta oli liian kapea eivätkä paukut riittäneet puolivälieriä pidemmälle. Selkeiten se näkyi hyökkäyspäässä joka nojasi Daniel Widingiin, Kim Hirschovitsiin sekä pistepörssissä kahdeksanneksi sijoittuneeseen Tommi Huhtalaan. Blues teki ylivoimaisesti vähiten maaleja kuuden parhaan joukkoon sijoittuneista - se onnistu venyttämään verkkoja runkosarjan aikana vain 137 kertaa. Myöskin maalinteon kanssa pahasti tuskaillut, kymmenenneksi sijoittunut HPK viimeisteli 140 börsää. Vain Ässät, TPS ja KalPa olivat Bluesia heikompia maalintekovertailussa.

Tuleva kausi. Bluesin taso ei ole heilahtanut siirtomarkkinoilla suuremmin suuntaan eikä toiseen. Hieman se on toki heikentynyt Huhtalan lähdön myötä, mutta hänelle ei ollut realistista odottaa "täydellistä" korvaajaa. Huhtalan lisäksi Daniel Widing sekä Eetu Pöysti olivat menetyksiä hyökkäyspäässä, mutta heitä ei ole vaikea paikata. Tshekissä hyviä pistemääriä nakuttanut Antonin Honejsek sekä SaiPasta tuttu Stefano Giliati ovat hyviä hankintoja. Honejsekissa on potentiaalia sijoittua pistepörssissä korkeallekin, mutta eiköhän hän terveenä ollessaan vähintään Pöystin pistemäärän saavuta. Myös Kai Kantolalta voidaan odottaa jonkinnäköistä pistepottia, vaikka hänen roolinsa onkin voimahyökkääjänä.
 
Hyökkäyksestä löytyy hyvä sekoitus taitoa ja haalariosaston jätkiä. Parhaiten jälkimmäistä osastoa edustaa Kazakstanista sinisiin palannut Jari Sailio yhdessä "Märkä-Simon" (Siim Liivik) kanssa. Sailio palasi Kazakstanista Suomeen ja Bluesiin try outilla. Sailio oli varsin vakuuttava harkkamatseissa, josta palkintona hän sai myös ylivoima-aikaa. Kerran verkko yv:llä helähtikin, joten ei kannata ihmetellä mikäli Sailio saa siirrettyä tehonsa myös tosipeleihin.
Bluesin brändi on ollut vahvasti "kiekko päätyyn ja perään" meinikiä, mutta tällä kaudella odotan laadukkaampia ratkaisuja hyökkäyspäässä. Honejsekin, Hirschovitsin ja Giliatin ohella kannattaa ehdottomasti seurata Miro Aaltosta, joka on taas vuoden vanhempi ja lopullista läpimurtoa on perusteltua odottaa. Työnteon merkitys on silti merkittävässä roolissa tämänkin kauden Bluesissa.
 
Puolustuspäähän Blues on monesti voinut luottaa, niin myös tälläkin kaudella. Joonas Jalvanti ja Arto Laatikainen lähtivät, Ryan O´Connor tuli Medvescakista ja potentiaalinen Otso Rantakari Mestiksestä. 22-vuotiaan kanukkipakin vastuu jäi kroaattiseurassa pieneksi, mutta kiekollinen rooli ja isot ylivoimaminuutit Bluesissa on taattu. Rantakarin ehdoton vahvuus on myöskin kiekollisessa pelissä, mutta pelipaikan vakiinnuttamiseksi kaivataan vielä näyttöjä Liiga-tasolla. Myös Petr Zamorsky hankittiin tuomaan vahvistusta kiekolliseen peliin, mutta Bluesin epäonneksi hän karkasi lätäkön paremmalle puolelle saatuaan 2-suuntaisen NHL-sopimuksen. Laadukkaita kiekollisia pakkeja Blues ei juuri pursua, ja tästä voidaan vetää pieni miinus. Kokonaisuutena pakisto on kuitenkin ihan laadukas ja päävalmentaja Jyrki Aho saa revittyä siitä tehot irti.
Torjuntatyöt tulevalla kaudella hoitaa Jani Nieminen ja Eetu Laurikainen. Nieminen ei kuulu Liigan maalivahtieliittiin, mutta harvemmin hänelle sattuu surkeitakaan päiviä. Tasaisen varma veskari, johon joukkue ei ainakaan tule kaatumaan. JYP-kasvatti Eetu Laurikainen on mielenkiintoinen tuttavuus Liigassa. Kaksi viime kautta meni ykkösvahdin roolissa junioriliiga WHL:ssä, mutta tie NHL:ään ei ollut aukeamassa ja Laurikainen päätti palata Suomeen. Eetun taso on pieni ?-merkki vaikka potentiaalia löytyykin. Niemisen loukkaantumista Blues ei kestä. 
 
Yhteenveto ja arvio. Bluesilla on kasassa tasaisen vahva joukkue. Päävalmentaja Jyrki Aho pitää huolta siitä, että puolustuspeli on yksi parhaiten organisoiduimmista koko liigassa. Myös hyökkäyspäähän saa nykyisillä nimillä varsin mukavat ketjusommitelmat - eiköhän viime kauden maalisaldo parane. 
Aggressiivinen Blues Barona Areenalla on paha vastus kelle tahansa joukkueelle. Jos hyökkäyspään hankinnat eivät floppaa ja kehitystä nuorissa pelaajissa on tapahtunut, voi Blues yllättää monet. Etenee puolivälieriin, mutta kesäloma kutsuu jälleen tiukkojen pelien jälkeen. Nappaa runkosarjassa sijan 6-8.
 
Kauden läpimurto: Miro Aaltonen. Pienikokoinen ja energinen hyökkääjä, taitava kiekonkäsittelijä, hyvä maalintekijä. Pystyy pelaamaan sekä sentteriä että laituria. Ei enää mikään kovin nuori, tulosta pitäisi syntyä. Viime kaudella 60 ottelussa syntyi tehot 13+16. Tuohon pistemäärään tapahtunee reilu parannus, 40 pisteen raja rikkoutuu ilman pahempia loukkaantumisia.
 
 
Merkittävimmät siirrot:
 
Tulleet: Eetu Laurikainen mv (Swift Current, WHL), Ryan O´Connor p (Medvescak Zagreb, KHL), Otso Rantakari p (K-Vantaa), Nico Aaltonen lh (Sport), Stefano Giliati lh (SaiPa), Antonin Hojnesek lh (Zlin, Extraliga), Roope Talaja lh (HIFK), Kai Kantola lh (Ilves), Jari Sailio lh (Temirtau, KAZ), Ville Korhonen lh (Ilves)
 
Lähteneet: Lars Volden mv (Rögle, Allsvenskan), Arto Laatikainen p (-), Joonas Jalvanti p (Örebro, SHL), Joonas Valkonen p (Sport), Matti Järvinen kh (SaiPa), Philip McRae kh (Chicago Wolves, AHL), Nico Nyberg kh (-), Tomi Sallinen lh (Leksand, SHL), Justin DiBenedetto lh (Dornbirnen, AUT), Tommi Huhtala lh (Jokerit, KHL), Ilmari Pitkänen lh (SaiPa), Eetu Pöysti lh (Jokerit, KHL), Daniel Widing lh (Skellefteå, SHL) 




JYP (6.)

 
Mitalisaldo: 2 mestaruutta, 2 hopeaa, 3 pronssia 13-14 runkosarjasijoitus: 5.
 
Talouspuoli edellä

Viime kausi. Viime vuosien kestomenestyjä JYP ei säväyttänyt oikein missään vaiheessa kautta. Toki runkosarjan viides sija on ihan hyvä saavutus, mutta JYPiltä voi odottaa enemmän. Puolivälierissä joukkue sai vastaansa SaiPan. Kolme ensimmäistä peliä meni hurrikaanilauman osalta surkeasti, ja vaisuhko kausi näytti saavan kaltaisensa päätöksen. JYP voitti kuitenkin kolme seuraavaa peliä putkeen ja oli tekemässä pienoista ihmettä. Game seven päättyi lopulta SaiPan voittoon, eikä kaudesta 13-14 jäänyt juuri kerrottavaa tuleville sukupolville.
 
Tuleva kausi. Kuten toimitusjohtaja Kari Tyni totesi, Jyväskylässä viime kaudet on menty rajallisella budjetilla talouspuoli riskeeraten, urheilupuoli edellä. Nyt otetaan talouden suhteen varmemman päälle ja omille junnuille annetaan isoa roolia. Ei JYPin sijoitus kuitenkaan viime kaudesta heikkene, sillä joukkueessa on hyvä runko jonka ympärille rakentaa. Juniorityö on laadukasta ja se on tuottanut edustusjoukkueeseen hyviä pelimiehiä. Mestarisuosikkeihin JYP ei ennakkokaavailuissa tule hetkeen lukeutumaan.
 
JYP on pystynyt pitämään pakan kohtalaisesti kasassa siihen nähden, että kukkaron nyörejä on kesän aikana kiristetty. Lähtijöitä ei ole kovin montaa, mutta laatua toki on poistunut sekä puolustuksesta että hyökkäyksestä. Puolustuksessa tuntuvimmat menetykset ovat Kristian Näkyvä, Jyrki Välivaara ja Brian Salcido. JYPin onneksi se sai kuitenkin todella laadukkaan paluumuttajaan, Mikko Mäenpään. Mäenpää on ehdottomasti Liigan parhaita pakkeja ja hänen varaansa on laskettu paljon JYPin pelissä. Akatemiasta nostettiin kovaa nousua Liiga-tasolle tekevä Valtteri Kemiläinen.
Hyökkäyspäässä laadukkaat lähtijät jäivät lähinnä kahteen mieheen, Ossi Louhivaaraan ja Max Wärniin. Toki myös Jonne Virtanen on omassa roolissaan arvokas. 84 pelin verran NHL-kokemusta omaava Darryl Boyce pelasi JYPissä loppukauden 12-13, ja mies tekee Jyväskylään paluun. Boyce on manio kahden suunnan hyökkääjä, joka antaa joukkueen eteen kaikkensa. Puntti ei tutise maalintekopaikassakaan, mutta varsinaiseksi maalipyssyksi Boycea ei voi sanoa. Toinen hyökkäyspään tulijoista on Markus Hännikäinen, joka on hieman Boycen tyylinen pelimies. Potentiaalia omaava työmyyrä jäi Jokereissa pienelle peliajalle, mutta oli usein pirteä mahdollisuuden saadessaan. JYPissä pääsee kuitenkin hyvään rooliin ja saa myös paljon alivoimavastuuta.
 
Puolustuspäässä on hyvä sekoitus nuoruutta ja kokemusta. Mäenpää on pakiston ehdoton liideri, se on selvä juttu. Hänen lisäkseen varmoja suorittajia ovat Mikko Kalteva ja Mikko Luoma. Myös 21-vuotiaalta Aleksi Saloselta odotetaan paljon. Kiekollinen osaaminen on huipputasoa ja laukaus on napakka. Akatemiasta tulleelle Valtteri Kemiläiselle on tarjolla ilmeisesti isoakin roolia, mutta itse olen hänen suhteen hieman skeptinen. Jos hän ei onnistu, niin paikkaajia kyllä löytyy. Esimerkiksi Henri Auvinen haluaa varmasti näyttää osaamistaan kärkikentissä. Varmoja stay at home -pakkejakin löytyy, täydellinen esimerkki siihen rooliin on Mikko Viitanen. Sytyttää joukkuetta taistelullaan ja hänen ollessa kentällä maalin edessä ei ole tarjolla kuin makuupaikkoja. Ei runkosarjassa maaleilla mässäile, mutta ratkonut playoffseissa tiukkoja matseja ja vieläpä jatkoajalla.
JYP voi antaa täyden luottonsa ykkösmaalivahdille, Tuomas Tarkkille. Ollut jo CHL:ssä loistavassa vireessä, torjui lähes yksin voiton Salzburgista ja jätti Servetten nollille. Hyvän viisikkopuolustuksen takana on toki helppo torjua, mutta pystyy joinain iltoina torjumaan voiton vaikka yksin. Sami Rajaniemi tuuraa muutamat pelit joita irtoaa. 
 
Hyökkäyksestä on lähtenyt läjä pisteitä, mutta korvaajia ei ole nähty tarpeelliseksi hankkia. Seurajohto odottaa kasvattiensa nousevan isompaan rooliin ja niin on tietysti aivan perusteltuakin odottaa. Esimerkiksi Markus Nenonen hallitsee tappavan rannelaukauksen. Hän viimeisteli sen avulla jo viime kaudella 14 maalia neloskentän roolista. Topi Nättinen omaa suuren määrän taitoa, mutta heikko fysiikka asettaa rajotteita. Jokainen tietää myös Bluesista sekavien vaiheiden jälkeen tulleen Juuso Ikosen potentiaalin, vaikka viime kausi olikin vaikea. Jos JYP meinaa mennä keväällä pidemmälle, niin mm. edellämainittujen suurta panosta tarvitaan. Lähes seuraikonin rooliin noussut Eric Perrin on myös tulevalla kaudella sentteriosaston takuuvarma suorittaja. Tarkka laukas aiheuttaa ongelmia jokaiselle veskarille. Jani Tuppuraisen viime kausi oli pettymys odotuksiin nähden. Se on selvää, että hänen panostaan tarvitaan erityisesti tässä joukkueessa. Tuppurainen vastaa huutoon.
 
Yhteenveto ja arvio. JYPillä on kasassa potentiaalinen joukkue jolla voi yltää mitaleille asti, mutta lähtökohtaisesti se ei lukeudu kuumimpiin suosikkeihin. Ei kestä profiilipelaajien alisuorittamista, sillä leveyttä kärjen osalta ei pahemmin löydy. Viisikkopuolustus on tiivis ja kun viimeisenä lukkona löytyy Tuomas Tarkki, ei maalinteko JYPin verkkoon tule olemaan liian helppoa. Päävalmentaja Marko Virtanen jätti itsestään muutamia ?-merkkejä viime kaudella. En usko, että hän saa revittyä miehistöstään kaikkea irti mitaleille pääsemiseksi.
JYP on yksi Liigan parhaista kotijoukkueista eikä trendi ole muuttumassa. Vieraissa tulee olemaan viime kausia vaikeampaa. JYPillä on hyvä runko kasassa eikä säästäminen tule tällä kaudella näkymään mitenkään dramaattisemmin sijoituksessa. Ylempää keskikastia, sijat 4-6 haarukassa.
 
Kauden läpimurto. Markus Hännikäinen. Jokereista peliajan perässä tulleen nuorukaisen nimeä ei löydy pistepörssin kärkisijoilta, mutta hänen tekemä työ alakentissä on erittäin arvokasta. Omaa myös hyvää peliälyä, joten hyökkäyspään pelikään ei ole päämäärätöntä kohellusta. Saa suurtaa roolia niin tasaviisikoin kuin alivoimallakin. Kiittää ja kumartaa valmentajan vastuusta, ja käyttää näytönpaikan hyväkseen.
 
 
Merkittävimmät siirrot:
 
Tulleet: Valtteri Kemiläinen p (JYP Akatemia), Mikko Mäenpää p (Lev Praha, KHL), Darryl Boyce lh (Springfield, AHL), Markus Hännikäinen lh (Jokerit)
 
Lähteneet: Youhann Auvitu p (HIFK), Jussi Halme p (-), Kristian Näkyvä p (Luleå, SHL), Brian Salcido p (SaiPa), Jyrki Välivaara p (lopettaa), Matias Myttynen kh (-), Ossi Louhivaara lh (Lausanne, NLA), Jonne Virtanen lh (Lukko), Max Wärn lh (Sochi, KHL)




HIFK (5.)

 
Mitalisaldo: 7 mestaruutta, 2 hopeaa, 9 pronssia 13-14 runkosarjasijoitus: 9.
 
Uhkapeli ei kannata

Viime kausi. HIFK:n viime kausi muistetaan ulkomaalaisruletista. Jokainen tietää miten siinä kävi. Suurin osa arvoista oli tyhjiä ja HIFK:n kausi oli odotuksiin nähden suuri pettymys. Helmikuun lopulla kiistelty, mutta harvoin kiitelty päävalmentaja Raimo Summanen sai vihdoin potkut. Loppukaudeksi ohjat otti muuan Harri Rindell. Edes tämä suuri ilmapiirinmuutos ei pitkälle kantanut, kun Lomarengas-kierroksella IFK:n kauden kruunasi putoaminen Pelicansille. 
 
Tuleva kausi. HIFK:kaan ei ole siirtomarkkinoilla liiemmin juhlinut. Tomas Zaborskyn haaviin jääminen pelasti toki paljon, mutta muuten on nimimiesten osalta hiljaisempaa. Michael Keränen -case oli ikävä takaisku stadilaisille. Puolustukseen HIFK ei ole saanut hankittua lähellekään Zaborskyn tasoisia pelimiehiä, vaan tulijat ovat luokkaa lauritaipalus ja yohannauvitu. Myös kakkoskoppariksi olisi mielestäni pitänyt hankkia hieman varmempi vaihtoehto kuin Antti Ore. 
 
HIFK:n puolustus on Liigan keskitasoa. Kiekollista roolia parhaiten edustavat Toni Söderholm, Yohann Auvitu ja Lauri Taipalus. Söderholm on kolmikosta laadukkain kiekonkäsittelijä, mutta ikä saattaa alkaa jo näkyä miehen otteissa. "Ihan ok" osastoa olevat Auvitu ja Taipalus eivät vain riitä avainpelaajiksi HIFK:n tasoiselle seuralle. Kokeneen ruotsalaispuolustaja Daniel Grillforsin taso on itselleni pieni arvoitus, mutta tuskin hän on ratkaisu IFK:n ongelmiin. Jos tästä nipusta esimerkiksi Söderholm tipahtaa niin hiljaista on. Pakistosta puuttuu leveyttä kärkiosaamisen suhteen (pl. Söderholm), lisähankintoja kaivattaisiin.
IFK lähtee kauteen veskarikaksikolla Ville Husso-Antti Ore. Lupaava Husso on taas vuotta kokeneempi ja hän pystyy hoitamaan ykkösvahdin paikkaa, joten kerrankin IFK voi lähteä kauteen luottavaisin mielin tältä osin. Husso torjuu voittoja vaikka joukkueelta ei aina kaikkia apuja tulisikaan. Oreesta ei ole kuin antamaan Hussolle silloin tällöin huilivuoroja, ei muuta. Luotettavampi kakkosveskari olisi stadilaisille tärkeä, sillä Hussolla on myös armeijakiireitä.
 
Hyökkäyspäässä sen sijaan on hyvin potentiaalia. Ns. varmoja pistemiehiä ovat Tomas Zaborsky, Juuso Puustinen sekä Corey Elkins. Heidän varaansa on hyvä rakentaa, sillä kolmikko on kovaa valuuttaa Liigan mittapuulla. Tehoja odotetaan myös Teemu Ramstedtilta, Matti Kupariselta, Arttu Luttiselta ja Mika Partaselta. Näiden herrojen kunto on arvoitus, mutta ainakin Ramstedtilta odotan isoa tasonnostoa. Monen HIFK-hyökkääjän uralla on viime kausina ollut ns. suvantovaihe. Nyt pitäisi astua jälleen esiin jos helsinkiläiset haluaa tapella mestaruudesta. Hyökkäyspään materiaali on joka tapauksessa liigan parhaita.
 
Yhteenveto ja arvio: HIFK:ssa on potentiaalia ja mikäli kaikki menee nappiin, voi se ilmoittautua mitalitaistoon. Kolikon kääntöpuolella vaanii viime kauden tapainen alisuoritus. Sveitsistä tullut päävalmentaja Antti Törmänen on yksi lupaavimpia ja myös osaavimpia pestissään, tasonnosto Summasesta ja Rindellistä on valtava. Tämä vähentää edelliskauden tapaista floppiriskiä. Kuten aiemmin jo mainitsin, myös ykköskoppari Hussoon voi luottaa, joten siltä osin pullat on hyvin uunissa. Puolustus kaipaisi kipeästi muutaman profiilihankinnan, jotta mitali olisi realistinen tavoite.
IFK ei avainpelaajien loukkaantumisia puolustuspään osalta kestä, mutta niitähän luonnollisesti tulee. Törmäsen suojateille olisi ensisijaisen tärkeää saada hyvä alku kauteen. Eiköhän suora playoff-paikka ole hanskassa. Arvioin petolauman sijoille 4-6.
 
Kauden läpimurto: Ville Husso. Nuori 19-vuotias maalivahti oli jo viime kaudella hyvin vakuuttava saadessaan ykkösvahdin paikan, kun Brad Thiessenin pää ei kestänyt. Husso on isokokoinen maalivahti jolle harvemmin sattuu pelinlukuvirheitä. Kuten jo aiemmin mainitsin, pystyy torjumaan tärkeitä pisteitä IFK:lle. Tästä kaudesta odotetaan todellista läpimurtokautta, tuskin viihtyy enää kauaa Liigassa.
 
 
Merkittävimmät siirrot: 
 
Tulleet: Antti Törmänen päävalmentaja (Bern, NLA), Antti Ore mv (KalPa), Yohann Auvitu p (JYP), Daniel Grillfors p (Bern, NLA), Otto Honkaheimo p (Lukko), Lauri Taipalus p (SaiPa), Robert Leino kh (HPK), Sami Blomqvist lh (Jokipojat), Matti Lamberg lh (Jokerit), Joonas Rask lh (Milwaukee, AHL), Tomas Zaborsky lh (Salavat Julajev Ufa, KHL)
 
Lähteneet: Harri Rindell päävalmentaja (-), Joakim Lundström mv (-), Jason DeSantis p (-), Tuukka Mäkelä p (Val Pusteria, Serie A), Mikko Jokela p (KalPa), Oscar Eklund p (Brynäs, SHL), Daniel Fernholm p (Djurgården, SHL), Henrik Forsberg p (Lukko), Janos Hari lh (MoDo, SHL), Iiro Pakarinen lh (Edmonton, NHL), Ville Peltonen lh (lopettaa), Eero Somervuori lh (HPK), Roope Talaja lh (Blues), Ryan Thang lh (High 1, Aasia)  
   

TPS (4.)

Mitalisaldo: 11 mestaruutta, 11 hopeaa, 4 pronssia 13-14 runkosarjasijoitus: 13.
Joko nyt, TPS?
Viime kausi. TPS:n mestaruuskauden 09-10 jälkeen seura on epäonnistunut täydellisesti joka kautena. Myöskään viime sesonki ei sujunut suunnitelmien mukaan, vaikka satsaukset ja odotukset kauteen olivat kovat. Turkulaiset sijoittuivat häpeällisesti toiseksi viimeiseksi. Kaiken kruunasi joukkueen avainpelaajien tyhjennysmyynti taloudellisten tappioiden pienentämiseksi. Loppukausi (Tepsin kohdalla ~1.1.14->) oli pelkästään pelailua eikä yleisökään, ymmärrettävistä syistä johtuen, löytänyt tietään HK Areenalle. Kausi oli kaikin puolin hyvin synkkä. Fanien mitta alkaa pikkuhiljaa täyttyä, eihän kukaan halua katsella sellaista sirkusta mitä TPS on esittänyt. Tulevalla kaudella olisi onnistuttava. Tuleva kausi. TPS on ollut siirtomarkkinoilla aktiivinen ja niillä nimillä jotka seuraan on hankittu, olisi sijoituksen oltava kuuden joukossa. Viime kauden surkea sijoitus ei anna minkäänalaista työrauhaa (vrt. KalPa) joukkueelle, vaan Tepsiltä ja Kai Suikkaselta odotetaan paljon. Suikkanen itse yrittää rakentaa joukkueen ympärille jonkinnäköistä työrauhaa, sillä Turun villeimmissä kahvipöytäkeskusteluissa joukkueen oletetaan taistelevan mestaruudesta. Ei se tietysti hirveän epätodennäköistä ole, mutta Suikkanen itse totesi haastattelussa, ettei joukkue olisi valmis mestaruuteen. Suikkasellakin alkaa olla viimeiset näytönpaikat edessään. Tulosta olisi mieluusti tultava heti alkukaudesta, sillä edelliskausi on varmasti jokaisen fanin muistissa. TPS on siirtomarkkinoiden suurimpia voittajia. Vain Camilo Miettisen, Tapio Laakson ja Shaone Morrisonin lähtö kirpaisee enemmän tai vähemmän. Myös maalivahtikaksikko vaihtoi maisemaa, mutta kumpikin heistä (Norrena ja Hostikka) on helposti korvattavissa. Tepsi sai Norrenan tilalle ison kalan länsinaapurista, kun Teemu Lassila tekee paluun kasvattiseuraansa. Kakkosvahdiksi löytyi KooKoosta kokemusta hankkinut TPS-kasvatti Kristian Järvinen. Puolustukseen on naarattu sellaisia nimiä kuin Simon Gysbers, Jakub Nakladal ja Petteri Nummelin. Puolustuspään voidaan siis sanoa vahvistuneen hurjasti. Sama pätee hyökkäyspäähän. Ryan Lasch ja Radek Smolenak ovat todella kovia kaappauksia Liigaan, etenkin Pelicansista tuttu Lasch. Myös Lauri Tukonen ja Ilkka Pikkarainen täyttävät vahvistuksen kriteerit. Tepsi on siis vahvistunut isosti eikä ole ihme, että joidenkin turkulaisten ajatukset siintää mestaruudessa asti. Turkulaisten puolustus on TOP3 -kamaa. Pakistossa on hyvä sekoitus nousevia tähtiä ja kokeneita konkareita. Nuorista talenteista esim. Niko Karhu, Niklas Friman ja Mikko Lehtonen ovat valmiita pelaamaan Liigaa. Ainakin yksi heistä lyönee läpi jo tällä kaudella. Kokemusta edustaa vihdoinkin Turkuun saatu Petteri Nummelin. Nummelinin kaudesta menee ainakin 1/3 osa palautellessa tai toipumassa vammoista, mutta kyllä hänestä vieläkin on tällä tasolla hyötyä. Varsinkin ylivoimaaa Nummelin tulee tällä kaudella dominoimaan suurentuneen hyökkäysalueen vuoksi. Prahan savuavilta raunioilta Suomeen tuotu Jakub Nakladal lienee Liigan paras pakki puolustussuuntaan. Nakladalhan on joka kevät vakionaama Tshekin maajoukkueessa. Ilveksessä vakuuttanut Simon Gysbers tuo pakistoon lisää kiekollista taitoa Nummelinin ohella. Ennestään Tepsin pakistosta löytyy jo muuan Steven Seigo. Nämä on näitä makukysymyksiä, mutta mielestäni TPS hankki maalilleen Liigan parhaan veskarin, Teemu Lassilan. Lassila on maalivahti parhaassa iässään ja taidot ovat huippuluokkaa. Osoittanut tasonsa Liigan ohella niin KHL:ssä kuin SHL:ssä. Kakkosmaalivahti Kristian Järvinen oli Mestiksessä vakuuttava. Hän on varmasti tarpeeksi pätevä kakkosveskari tähän sarjaan, ja Lassilan voi huoletta antaa huilia pitkän runkosarjan aikana. Myös hyökkäyspään materiaali on nimekäs. Niclas Lucenius ja Tero Koskiranta ovat laadukkaita senttereitä. Pelicansissa kaudella 11-12 peräti 62 pistettä mättänyt Ryan Lasch kamppailee myös tällä kaudella pistepörssin kärkisijoista TPS:n paidassa. Myöskin Pelicans-paidassa lähes piste per peli tahtia pisteitä takonut Radek Smolenak on TPS-hyökkäyksen kulmakiviä. Matias Soinnulta ja Lauri Tukoselta voi odottaa n. 30 pistettä, joten leveyttä ratkaisijarintamalta löytyy. Jos kärkikentistä kuitenkin tippuu pelimiestä loukkaantumisten takia sivuun, tulee materiaalin kapeus esiin. 4-kentässä nuoret lupaukset antavat näyttöjä ja tuovat peliin energiaa. Esimerkiksi Rasmus Kulmalalla on saumoja murtautua jopa kärkikettiin. Työmoraalia lähti Ilvekseen Tapio Laakson mukana, eikä alakenttiin kovin montaa profiilipelaaja Laaksoa korvaamaan löydy. Siitä voinee vetää pienen miinuksen. Yhteenveto ja arvio. TPS:llä on paperilla laadukas nippu, siitä se ei pitäisi jäädä kiinni. Tepsin yllä on vähemmän kysymysmerkkejä kuin viime vuonna, joten nyt pitäisi olla perusteltua odottaa kärkipään sijoituksia. Esimerkiksi maalivahtiosaston onnistumista ei tarvitse pohtia. Turkulaiset tarvitsevat kauteen voitokkaan alun jotta viimeisetkin muistonrippeet viime kaudesta karisevat. TPS:llä on joka osa-alue kunnossa ja rosterista on vaikea löytää suurempia kysymysmerkkejä. Hyökkäyspään materiaali on kuitenkin liian kapea. Kärkikenttien osalta TPS ei kestä avainpelaajien loukkaantumisia, sillä korvaajia on vaikea löytää. Myös rouhijaosasto on melko kapea. Muutamia hankintoja siis kaivattaisiin. Tällä materiaalilla TPS lukeutuu mitalisuosikkeihin, mutta mestaruus lienee vielä kaukaa haettua. Runkosarjassa sijat 2-4 pitäisi toteutua. Kauden läpimurto. Mikko Lehtonen. Lehtonen on 20-vuotias puolustajalupaus joka teki liigadebyyttinsä TPS-paidassa 17-vuotiaana. Lehtonen oli voittamassa Pikkuleijonien kanssa kultaa viime kisoista. Mikkohan on kuulunut maajoukkuerinkiin pienimmästä ikäluokasta lähtien. Viime kaudella hän haki vauhtia TuTosta ja se oli varmasti oikea ratkaisu kehityksen kannalta. Nyt Lehtoselle on kaavailtu kovasta TPS-puolustuksesta tonttia mahdollisesti jopa kakkospakkiparista. Erityisen silmiinpistäviä vahvuuksia ei löydy, tasaisen varma sekä kiekon kanssa että puolustusalueella. Pystyy myös pisteiden tekoon. Merkittävimmät siirrot: Tulleet: Kristian Järvinen mv (KooKoo), Teemu Lassila mv (Växjö, SHL), Simon Gysbers p (Ilves), Jakub Nakladal p (Lev Praha, KHL), Petteri Nummelin p (Lukko), Otto Karvinen lh (Jokipojat), Ryan Lasch lh (Växjö, SHL), Ilkka Pikkarainen lh (Pelicans), Radek Smolenak lh (Jugra, KHL), Lauri Tukonen lh (Lukko) Lähteneet: Ville Hostikka mv (Sport), Fredrik Norrena mv (lopettaa), Shaone Morrisonn p (Medvescak, KHL), Markus Palmroth p (-), Tapio Laakso kh (Ilves), Derek Famulare lh (Kalamazoo, ECHL), Camilo Miettinen lh (Oskarshamn, Allsvenskan), Miikka Tuomainen lh (-)  
   

Lukko (3.)

Mitalisaldo: 1 mestaruus, 3 hopeaa, 6 pronssia 13-14 runkosarjasijoitus: 3.
Mestaruutta metsästämässä osa 50.
Viime kausi. Lukko sijoittui runkosarjassa kolmanneksi. Sijoitus säilyi myös playoffsien jäljiltä, joten kauden päätteeksi raumalaisten kaulaan pujotettiin pronssiset mitalit. Välierissä Tappara oli vielä liian kova vastus vaikka Lukko venyikin seitsemänteen peliin asti. Liika jäähyily ja Tapparan murhaava ylivoima koitui joukkueen kohtaloksi. Lukko pelasi aika odotetunlaisen kauden, esimerkiksi itse rankkasin raumalaiset kolmannen sijan tuntumaan. Kärpät ja Tappara olivat vielä omalla tasollaan, mutta miten on tällä kaudella? Tuleva kausi. Lukko on luonnollisesti panostanut tulevaan kauteen tavoitteenaan mestaruus. Puolustukseen on hankkinutu runsaasti kiekollista osaamista Janne Niskalan ja Mikko Kousan muodossa. Nämä herrat tulevat olemaan YV:llä isossa roolissa ja verkon luulisi heiluvan. Hyökkäystä on vahvistettu toistaiseksi melko maltillisesti. Jokereista löytyi Henrik Koivisto ja Janne Lahti. Koivisto hakee läpimurtoa Raumalta ja hän saa tontin luultavammin kakkosketjusta. Koivisto on taita hyökkääjä, mutta hän oli ainakin Jokeri-aikoina raakile Liiga-tasolle. Ei tosin saanut kovin montaa näytön paikkaakaan. Lahden ura näyttää kääntyneen laskuun. Jokainen silti tietää, että maalintekotaitoa herralta löytyy. Hänen varaansa on laskettu Lukko-hyökkäyksessä paljon. Lisäksi Tapparasta on hankittu Ville Nieminen, SaiPasta talvella väläytellyt Jesper Piitulainen ja JYPistä Jonne Virtanen. Virtanen ja Nieminen ovat mielestäni hyviä hankintoja alakenttiin, Piitulaisella haetaan leveyttä materiaaliin. Lukolla on puolustuksen suhteen hieman sama "ongelma" kuin Kärpillä. Aina Liigan terävimpään kärkeen lukeutuvia kiekollisia pakkeja löytyy vaikka millä mitalla (Niskala, Mikkola, Kousa, Virtanen), mutta laadukkaita oman pään puolustajia on rosterista vaikea löytää. Harri Tikkanen on nykyään luotettava omissa, mutta Otto Honkaheimon menetys teki ison loven raumalaisten pakistoon. HIFK:sta hankittu Henrik Forsberg lukeutuu myös "stay at home -pakkeihin", mutta tuskin korvaa Honkaheimon jättämiä saappaita. Kärkkyy peliajan perään. Kaikesta huolimatta Lukon pakisto on yksi Liigan laadukkaimpia. Ryan Zapolski osoittautui onnistuneeksi hankinnaksi ja tulevalla kaudella hän lukeutuu Liigan veskarieliittiin. Paikkaa osaltaan oman pään pakkien puuttumista. Kakkosveskari Oskari Setänen on taas vuoden vanhempi ja hän lienee täysin riittävä kakkosmolari Lukolle. Maalivahtiosasto on siis enemmän kuin kunnossa. Hyökkäyspää ei ole aivan yhtä laadukas kuin pakisto, vaikka laatua toki ylhäälläkin riittää. Yläkerrän terävä keihäänkärki muodostuu ykkössentteri Aaron Gagnonista, pistepörssin voittaja Ville Vahalahdesta sekä Janne Lahdesta. Vahalahdelta ja Gagnonilta tiedetään mitä saadaan, mutta Lahti on omissa papereissa ?-merkki. Ura on laskusuunnassa ja luistelu on entistä verkkaisempaa. YV:llä toki vaarallinen, mutta tasakentällisinkin pitäisi saada jotain aikaan, sillä hirveästi Lukon hyökkäyspäästä ei leveyttä löydy. Tietysti Henrik Koivistolta, Teemu Nurmelta, Toni Koivistolta ja Ville Niemiseltä saa myös odottaa tehopinnoja. Tasakentin melko verkkainen Lukko-hyökkäys ei ole vaikea pysäytettävä, mutta oman haasteensa siihen tuo laadukkaasti peliä avaavat pakit. Jos Lahti osoittaa epäilykseni vääräksi, on Lukon asiat myös hyökkäyspään osalta kuosissa. En kuitenkaan usko ennen kuin näen. Yhteenveto ja arvio. Lukolla on kasassa laadukas nippu, jolla Risto Dufvan kelpaa taas operoida. "RD" on antanut kokeneelle pelaajistolleen jo erityisvapauksia. Esimerkiksi kesällä oli lähes pelkästään omatoimista treeniä. Joukkue osoitti Pitsiturnauksessa olleensa luottamuksen arvoinen voittettuaan kunnon äärirajoille vievän turnauksen. Peli jätti toivomisen varaa, mutta millä joukkueella se ei elokuun alkupuoliskolla jättäisi. Joukkuehengen luulisi olevan kunnossa ja kokemusta playoffseita silmällä pitäen todella löytyy. Silti Lukosta puuttuu sitä jotain mestaruuden voittamiseksi. Kysymysmerkkejä löytyy hieman liikaa ja Kärpät on liian kova pala purtavaksi. Toki edellytykset mestaruuteen nappionnistumisella ovat olemassa, mutta "poikaa" joudutaan odottelemaan Raumalla jo yli 50 vuotta. Ehkä ensi kaudella. Runkosarjasijoitus 2-4. Kauden läpimurto. Henrik Koivisto. Kuten tekstissä jo aiemmin mainitsin, Koivisto tulee saamaan selvästi suurempaa tonttia kuin Jokereissa. Potentiaalia 24-vuotiaalla Koivistolla kyllä on, mutta nyt on viimeiset hetket näyttää osaamisensa. Eiköhän Lukko ole scoutannut Koiviston tarkkaan kun hänelle näinkin suurta roolia ollaan kaavailtu. Tämä kausi on Henrikille laatua "nyt tai ei koskaan". Epäonnistuessaan ei enää saa yhtä hyvää mahdollisuutta. Merkittävimmät siirrto: Tulleet: Henrik Forsberg p (HIFK), Mikko Kousa p (Jokerit), Janne Niskala p (Atlant, KHL), Henrik Koivisto kh (Jokerit), Janne Lahti lh (Jokerit), Ville Nieminen lh (Tappara), Jesper Piitulainen lh (SaiPa), Olavi Vauhkonen (SaiPa), Jonne Virtanen lh (JYP) Lähteneet: Simon Nielsen mv (Kassel, GER-2), Matt Generous p (Sport), Otto Honkaheimo p (HIFK), Petteri Nummelin p (TPS), Juhani Jasu kh (HPK), Aki Uusikartano kh (-), Steven Zalewski kh (-), Janne Keränen lh (KalPa), Erik Riska lh (Sport), Aleksi Saarela lh (Ässät), Lauri Tukonen lh (TPS)
   

Tappara (2.)

Mitalisaldo: 15 mestaruutta, 11 hopeaa, 11 pronssia 13-14 runkosarjasijoitus: 2.
Tapolan taitokiekolla finaaleihin?
Viime kausi. Tappara on vakiinnuttamassa tasoaan Liigan terävimpään kärkeen. Kausilla 10-11 ja 11-12 Tappara ei päässyt edes playoffseihin, mikä tuntuu kahta edelliskautta miettiessä melko kaukaiselta ajatukselta. Tappara on edennyt Jukka Rautakorven tiukan kurin alaisuudessa konemaisesti finaaleihin kahtena viime kautena Kummallakin kertaa tuloksena on ollut pettymys. 12-13-kaudella Tappara lähti finaalisarjaan suosikkina, mutta se ei voinut Ässien hurmokselle mitään. Viime keväänä asetelmat oli toisin päin; Kärpät oli selvähkö suosikki. Kirvesrinnat venyttivätkin sarjaa viimeiseen asti, mutta se joutui jälleen nielemään tappion karvasta kalkkia, vieläpä pitkän ja tasaisen jatkoajan päätteeksi. Kauden päätyttyä vaihtuvuus pelaajistossa oli pientä. Suurin menetys Tapparalle oli Rautakorven lähtö KHL:ään. Tällä hetkellä Rautakorpi tosin on työttömänä Lev Prahan luovuttua sarjapaikasta talousvaikeuksien vuoksi. Tuleva kausi. Tappara ei kuuluu kauteen lähdettäessä median kuumimpiin suosikkeihin. Samaan aikaan kun TPS on hankkinut ryanlaschejä ja petterinummelinejä, Tappara on noukkinut Mestiksestä teddydacostaa ja HPK:sta jerekarjalaista. Työrauha on kuitenkin sekä joukkueelle että tuoreelle päävalmentajalle vain hyväksi. Näin tasaisessa Liigassa Tapparalla on kaikki saumat raivata itsellensä jälleen finaalipaikka, itse asiassa se ei olisi mikään yllätys. Kuten jo mainitsin, pelaajisto ei ole muuttunut juuri nimeksikään. Pakistossa kamppeensa kauden päätteksi pakkasivat puolustajien pistepörssin kolmonen Nick Bailen sekä Johan Larsson. Nimekkäistä lähtijöistä huolimatta puolustus on vain vahvistunut täksi kaudeksi. Bailenin korvaajaksi on saatu David Kolomatis, joka kamppailee pakkien pistepörssin kärkisijoista Nickin tapaan. Lisäksi Tapparan haaviin uiskenteli nimekäs paluumuuttaja, Tuukka Mäntylä. Hyökkäyspää on niin ikään pysynyt lähes koskemattomana. Tomas Plihal ja Raymond Sawada ovat helposti korvattavissa. Jukka Voutilaisen laina puolestaan päättyi ja hän palaa Kuopioon. Ville Niemisen lähtö on omissa papereissa suurin menetys Tappara-hyökkäykselle, mutta Tapparan seurajohto on ilmeisesti eri mieltä. Nieminen olisi nimittäin halunnut jatkaa kirvesrinnoissa, mutta seurajohto ei nähnyt tarpeelliseksi kirjoittaa Niemiselle jatkosopimusta. Tulijapuolella ei ole ollut suurta tungosta. Tappara löysi Mestiksestä Teddy da Costan ja Henri Tuomisen. HPK:sta hankittiin Jere Karjalaisen, joka nimenä ei kerro monelle varmasti mitään. Karjalainen oli kuitenkin loistava hankinta ja potentiaalia häneltä löytyy. Jerelle on kaavailtu suurempaakin roolia hyökkäyksestä. Karjalaisesta tuonnempana muutama sana lisää. Valmennuspuolella on tapahtunut merkittävin muutos. Loistavaa tulosta seurassa tehnyt Jukka Rautakorpi ei siis jatka Tapparan peräsimessä. "Tukka-Jukan" apuvalmentajana menestyksekkäästi toiminut Jussi Tapola, 40, sai Jukalta Tappara-johdolle vakuuttavat suositukset. Suositukset painoivat ilmeisemmin vaakakupissa huomattavasti, sillä Tapolasta tuli Tapparan uusi päävalmentaja. Päävalmentajana kokemusta sekä HPK:n että Suomen juniorimaajoukkueista omaava Tapola on Liigassa vielä katsomaton kortti, ja moni pitää häntä suurena riskinä. No, eiköhän hän jotain jääkiekosta tiedä kun Rautakorveltakin on kerta tullut suosituksia. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan suurin kysymysmerkki on varmastikin luonne. Pystyykö aikuisten tasolla kokematon päävalmentaja laittamaan joukkueen ruotuun? Kestääkö Tapola paineet vaativassa pestissä jos tulosta ei heti synny? Pelitapaan Tapola ei sanojensa mukaan tee suuria muutoksia. Rautakorven aikainen "liaanikiekko" jää ilmeisemmin vähemmälle, ja energiat suunnataan taitavampiin suorituksiin hyökkäysalueella. Päävalmentaja haluaa tuoda joukkueen taitopotentiaalia paremmin esille ja tästä luulisi pelaajienkin pitävän. Hommassa on kuitenkin myös riskinsä. Sitoutuuko joukkue puolustamiseen tarpeeksi hyvin kun kiekon kanssa saa leikkiä enemmän, vai ottavatko hyökkääjät suurempia vapauksia puolustamisen suhteen kuin Rautakorven aikana? Kysymysmerkkejä piisaa, mutta itse luotan Tapolan onnistumiseen. Tapparan pakka on kuitenkin ollut jo pidemmän aikaa kasassa ja isoja egoja joukkueesta ei pitäisi löytyä. Tapparan puolustus on paperilla ehdottomasti Liigan parhaita. Se vetää vertoja lähes Kärpillekin, mikäli David Kolomatisin otteet harkkaotteluissa ja CHL:ssä ovat hänen todellinen tasonsa. Kolomatis on nimittäin ollut Tapparan parhaimpia pelaajia. Hän sai pukea ottelussa Berniä vastaan parhaan pistemiehen erikoispaidankin. Pelkästään pisteet eivät kerro koko totuutta Kolomatisin otteista, vaan hän oli kummassakin ottelussa erittäin kokonaisvaltainen ja kentän parhaimmistoa. Stavangeria ja Berniä vastaan Kolomatis sai aikaiseksi tehot 2+3. Jenkkipakilla on kova ja tarkka laukaus, jolla hän tekee tuhojaan erityisesti ylivoimalla. Taso ei romahda suuremmin luisteltaessa omaan päähän. Pieni koko tosin aseittaa rajoitteita kaksinkamppailuissa. Teemu Aallon taidot ja painava laukaus on varmasti jokaisella muistissa. Myös Pasi Puistola ja Tuukka Mäntylä tuovat pakiston taitotasoa hyvin esiin. Omaan päähän löytyy lähes yhtä kovia nimiä. Markus Kankaanperään voi luottaa kuin vuoreen, ja hän on tunnetusti suuri fyysinen pelote vastustajalle. Osaa tehdä kiekonkin kanssa asioita. Roolissaan yksi Liigan parhaita pakkeja. Pekka Saravon rooli on omasta päästä huolehtiminen, mutta myös kiekolliset taidot ovat pakille varsin riittävällä tasolla. Nuori Atte Mäkinen on kokemuksen karttuessa luotettava puolustusalueella. Puolustuksen saa roolitettua lähes ihanteellisesti. Jokaisen pakkipariin löytyy kiekollista osaamista, mutta se ei aiheuta ongelmia puolustussuuntaan. Tapolalla on varsin makoisa tilanne roolituksen suhteen. Puolustuksen takaa viimeisenä lukkona löytyy ykkösmaalivahti Juha Metsola. Metsola on Liigan parhaita koppareita ja hän keikkuu myös tällä kaudella torjuntapörssin piikkipaikalla. Luotettavan kakkosveskarin kanssa Tappara on ajautunut heikkoon tilanteeseen, sillä Andy Chiodostakaan ei enää ollut siihen rooliin. Tulevalla kaudella luukkua on avaamassa 25-vuotias Aaro Peltonen, jonka kehitys tuskin harppaa suuria askelia eteenpäin. Metsola tarvitsisi hieman varmemman vaihtoehdon korvaajakseen pitkän runkosarjan varalle. Tapparan hyökkäyspää on säilynyt hyvin. Pistepörssissä neljänneksi ja kuudenneksi sijoittuneet Kristian Kuusela sekä Olli Palola jatkavat pistetehtailuaan porkkanapöksyissä myös tulevalla kaudella. Kevään lainalla Tapparassa pelannut Jukka Voutilainen ryösti ykkössentterin roolin, mutta varsinaiseksi menetykseksi häntä ei voi laskea. Tomas Plihal ja Ville Nieminen olivat tärkeässä roolissa alakentissä. Karjalainen korvannee Plihalin, mutta kolmosketjussa on Ville Niemisen suuruinen aukko. Kärkiketjut ovat kuitenkin tutussa formissaan. Jere Karjalaisesta lupasin tekstin alussa kertoa muutamalla sanalla lisää. Jokeri-kasvatti on kohtalaisen taitava ja liikkuva laitahyökkääjä, jonka kanssa vastustajan hidasliikkeiset puolustajat ovat takuuvarmasti vaikeuksissa. Karjalaista on käytetty myös ylivoimalla maskimiehenä. Jos saa ylivoimavastuuta myös kauden alkaessa, tulee raapimaan väkisinkin jokusen maalin reboundeista. Tärkeä pelaaja joukkueelleen. Yhteenveto ja arvio. Tappara on säilynyt Liiga-joukkueista parhaiten. Jos joukkue on yltänyt kahtena edelliskautena hopealle, niin ei tavoitteet paljon matalemmalla voi olla, vaikka media saattaakin aliarvostaa tamperelaisia. Joukkueessa on vain yksi kysymysmerkki, mutta se on sitäkin suurempi; Jussi Tapola. Tapolasta on tullut jauhettua ehkä hieman liikaakin, mutta onhan hän merkittävässä roolissa menestyksen suhteen. Hänen (epä?)onnistumisensa näemme kauden päätteeksi mitalitaulukosta. Tappara on hyvin roolitettu ja taitava joukkue. Mikäli asiat eivät olet Rautakorven ajoista muuttuneet, on joukkuepuolustus yksi Liigan parhaista. Kirvesrinnoille muut sijat kuin 2-4 olisi pettymys. Kauden läpimurto. Henrik Haapala. Tuli ryminällä sisään kaudella 12-13, mutta sen jälkeen on ollut hiljaisempaa. Väläytellyt silloin tällöin, kaipaa ehdottomasti tasaisuutta otteisiinsa. Ikää mittarissa on 20-vuotta, joten realistinen odotus lopullisesta breikkaamisesta sijoittunee tähän kauteen. Haapala on pienikokoinen ja taitava laitahyökkääjä, jolla on potentiaalia Liigassa yli 40 pisteen kauteen. Joko tänä vuonna? Merkittävimmät siirrot: Tulleet: Aaro Peltonen mv (K-Vantaa), Aleksi Elorinne p (Jokipojat), David Kolomatis p (Hershey, AHL), Tuukka Mäntylä p (Novokuznetsk, KHL), Teddy da Costa lh (Hokki), Jere Karjalainen lh (HPK) Lähteneet: Jukka Rautakorpi päävalmentaja (-), Andy Chiodo mv (Ljubljana, EBEL), Nick Bailen (Minsk, KHL), Marko Kauppinen p (-), Johan Larsson p (SaiPa), Ville Nieminen lh (Lukko), Tomas Plihal kh (Trinec, Extraliga), Raymond Sawada lh (Belfast, EIHL)  
   

Kärpät (1.)

Mitalisaldo: 6 mestaruutta, 3 hopeaa, 5 pronssia 13-14 runkosarjasijoitus: 1.
Dynastiaa rakentamassa
Viime kausi. Kuten meiltä kaikilta tuoreesta muistista löytyy, Kärpät voitti keväällä mestaruuden suvereeniin tapaan. Jos nyt aletaan hieman numeroita pyörittelemään, niin täältä pesee mykistävää tilastofaktaa. Kärpät oli runkosarjan ylivoimainen ykkönen keräten 60 ottelussa 131 pistettä. Maaliero jäi plussan puolelle 85 osuman verran. Kärpät viimeisteli peräti 190 maalia, toiseksi eniten maaleja tehnyt Tappara osui maalipuiden väliin "vain" 168 kertaa. Kärppien puolustuspääkin oli omassa luokassaan; päästettyjä maaleja kertyi ainoastaan 105! Playoffseissa Kärpät selvitti tiensä välieriin kaatamalla HPK:n voitoin 4-0. Siinä sarjassa ei vielä Kärppiä täysin punnittu, vaikka HPK painoikin hyvin päälle. Tomi Karhunen oli maalillaan loistava ja puolustus vähintään yhtä hyvä. Joukkueiden ero tuli esiin maalinteon kautta, sillä Kärpät ei tarvinnut kuin muutaman paikan ja heti helähti. HPK sai tehdä valtavan määrän työtä viimeistelläkseen edes maalin. SaiPa kaatui 4-1-voitoin, ja tämä sarja olikin jo huomattavasti tiukempi. Sputnikeitten eväät oli kuitenkin jo syöty ja vakuuttava Kärpät eteni finaaliin koneen lailla. Finaaleissa Tappara laittoi Kärpät yllättävänkin ahtaalle, kun jouduttiin turvautumaan game seveniin joukkueiden paremmuuden ratkaisemiseksi. Lopulta Kärpät otti kuitenkin varsin ansaitun mestaruuden. Jännittävän finaalisarjan päätteeksi se tuntui oululaisista varmasti maukkaalta. Tuleva kausi. Kärppien viime kauden dominointi (tätä sanaa voi varmasti käyttää) ei ollut yhden kauden ihme. Kärpissä ollaan rakentamassa pitkällä tähtäimellä jotain suurempaa. Mihinkään mestaruuskrapulaan en todellakaan jaksa Kärppien kohdalla uskoa. Jokereitten lähdettyä KHL:ään Kärppien budjetti on omissa lukemissaan ja seurajohto on hyvin ammattitaitoinen. Hutihankintoja ei kauteen montaa kappaletta mahdu (vrt. vaikkapa HIFK:hon). Oululaisseura leijumiseen ei kukaan lähde. Tästä pitää pelaajiston kanssa huolen päävalmentaja Lauri Marjamäki. Kärpät lähtee Liiga-kauteen ennakkosuosikkina myös tällä kaudella, ja seuraavalla, ja todennäköisesti sitäkin seuraavalla. Pysäyttäjiä on juuri tällä hetkellä vaikea löytää. Kärppä-johto on suunnannut katseitaan jo Eurooppaankin. Juuri käyntiin polkaistu CHL on Kärpille iso näyteikkuna. Menestyminen on oululaisille tärkeää myös siinä sarjassa, sillä Kärpät haluaa lukeutua tulevaisuudessa Euroopan suurimpiin kiekkomahteihin. Mihinkään tyhjennysmyyntiin Kärpät ei ole mestaruuden jälkeen lähtenyt. Tärkeitä lähtijöitä toki löytyy; maalivahti Jussi Rynnäs, puolustajat Atte Ohtamaa ja Ville Pokka sekä hyökkääjät Ben Maxwell, Toni Kähkönen ja Juhamatti Aaltonen ovat lähteneet isompiin seuroihin. Hankinnat ovat myös huippuluokkaa. Ruotsista on hankittu maalivahti Tuomas Tarkki, SaiPasta puolustajat Dan Spang ja Ryan Glenn sekä hyökkääjä Patrick Davis. AHL:stä löytyi ykkössentteri Nicolas Deschamps, KHL:stä laadukas paluumuuttaja Juha-Pekka Haataja. Kärpät on heikentynyt aavistuksen verran, mutta se ei tule näkymään otteissa. Kärppien puolustus on ehdottomasti Liigan paras. Kiekollista huippuosaamista löytyy vaikka mulle jakaa (Glenn, Spang, Vladimir Eminger, Adam Masuhr). Omaan päähänkin löytyy Lasse Kukkosta, Mikko Niemelää ja Ari Vallinia. Hieman nimien luettelemiseksihän tämä nyt meni, mutta minkä sille voi kun materiaali on tätä tasoa.. Jos nyt jostain Kärppiä voi hieman moittia, niin puolustus on rakennettu liikaa hyökkäyspeliä ajatellen. Selkeitä ja varmoja oman pään pakkeja ei kovin montaa löydy, joten loukkaantumisia Kärppä-pakisto ei sen osalta kestä. Muutama lisähankinta sille saralle tekisi pakistosta täydellisen. Toki sitähän se melkein hipoo jo nytkin. Maalivahtitandemi on niin ikään näätäpaidoilla Liigan vahvin. Torjuntavastuun hoitavat Tuomas Tarkki ja kevään sensaatio, Tomi Karhunen. Näistä herroista kumpi vaan pystyy ottamaan ykkösvahdin viitan harteilleen. Laadukas maalivahtiosasto paikkaa oman pään pakkien puuttumista. Ei Kärpille tälläkään kaudella kahden maalin keskiarvolla byyrejä tehdä, se lienee selvä asia. Hehkutus jatkukoon. Kärppien hyökkäyspää on myöskin Liigan vahvin, vaikka ei TPS hirveästi vertailussa häviä. Marjamäki ja muu valmennus osaa kuitenkin roolittaa hyökkäykseen takuuvarmasti toimivaksi, ja esimerkiksi viime kaudella Liigan paras kolmoskenttä Junttila-Kemppainen-Donskoi on säilynyt tälle kaudelle koskemattomana. Neloskenttään löytyy loistavia roolipelaajia a la Juho Keränen ja Mikko Alikoski. Kärkikentällisiksi saa kasattua jos jonkinlaisia sommitelmia Davisista, Deschampsista, Haatajasta, Humlista ja Pyörälästä. Huml ja Haataja keikkuvat pistepörssin terävimmän kärje tuntumassa. Nuorilla pelaajilla ei ole juurikaan paikkoja näyttää taitojaan, mutta huippulupaavalle Jesse Puljujärvelle annetaan varmasti peliminuutteja jo tällä kaudella. Laittakaa 16-vuotiaan superlupauksen nimi paksulla tussilla ylös, hänestä tullaan kuulemaan ja isosti jo lähivuosina. Vielä tällä kaudella paikat kokoonpanoon ovat kuitenkin tukossa. Yhteenveto ja arvio. Kärpät on kaiken hehkutuksen arvoinen ja se on ilman muuta suuri ennakkosuosikki alkavalle kaudelle. Sekä puolustus- että hyökkäyspää on Liigan laadukkainta. Päävalmentaja Lauri Marjamäestä homma ei varmasti jää kiinni, sillä hän saa joukkueen pelaamaan taitojensa veroisesti. Ylimielisyydelle ja sooloillue ei ole myöskään sijaa Marjamäen joukkueessa, se on yksi miehen perusarvoista. Kärpistä on hyvin vaikea löytää mitään heikkouksia joiden vuoksi mestaruus olisi vaarassa. Kärpät on valmiina jo runkosarjan alusta lähtien, joten muu kuin runkosarjan selvähkö voitto olisi yllätys. Siispä povaan Kärppiä sijalle 1. Kauden läpimurto. Nicolas Deschamps. Tähän oli pakko nostaa suomalaisille hieman tuntemattomampi ulkomaalaisvahvistus, sillä suurin osa Kärppä-pelaajista on jo tasonsa osoittanut. Puljujärven läpimurto nähdään vasta vuoden tai kahden päästä. Deschamps on 24-vuotias kanukkisentteri, jolla on kova luisteluvoima ja pelaaminen huipputasoa kumpaankin suuntaan. Tekee sentterin tontilta säännöllisesti pisteitä. Ollut AHL:ssä loistava, mutta NHL:ssä hänelle ei vielä ole löytynyt käyttöä. Capitalsin kärkikenttiin ei nimittäin ole kovin helppo murtautua. Deschamps hakee sitä ratkaisevaa potkua uralleen Oulusta. Ykkössentterin rooli taattu. Merkittävimmät siirrot: Tulleet: Iiro Tarkki mv (Linköping, SHL), Ryan Glenn p (SaiPa), Dan Spang p (SaiPa), Nicolas Deschamps kh (Hershey, AHL), Patrick Davis lh (SaiPa), Juha-Pekka Haataja (Atlant, KHL) Lähteneet: Jussi Rynnäs mv (Dallas, NHL), Atte Ohtamaa p (Jokerit), Mikko Lehtonen p (-), Ville Pokka p (NY Islanders, NHL), Ben Maxwell kh (Jugra, KHL), Esa Pirnes kh (-), Jari Viuhkola kh (-), Juhamatti Aaltonen lh (Jokerit, KHL), Toni Kähkönen lh (Leksand, SHL), Tomi Körkkö lh (Sport)
 

Sinun täytyy kirjautua kommentoidaksesi. Kirjaudu