kasinosankarit

Kohteita 32786

Avoimet kohteet 2

Ajankohtaista

Kaupallinen sisältö | 18 + | Säännöt & ehdot voimassa

NHL 2014-2015 kausi käynnistyy

Muutoksia kaudelle 2014 - 2015

- Varaustilaisuus kokee uusia tuulia menneisiin vuosiin siinä, että sarjan viimeiseksi jääneellä joukkueella ei ole enää yhtä suurta mahdollisuutta saada ensimmäistä varausvuoroa itselleen. Muutos nostaa sijoille 17 - 26 sijoittuneiden joukkueiden mahdollisuuksia ykkösvaraukseen. Sijoille 27 - 30 sijoittuneet ovat puolestaan sääntöuudistuksen ”häviäjiä”. Kaava on kuitenkin edelleen tuttu, eli sarjajumbolla on muihin joukkueisiin nähden suurempi / parempi mahdollisuus 1. pickiin, mutta prosentit valahtivat 25 % todennäköisyydestä lukemaan 20 %. Muutos tulee koskemaan tällä erää vain tulevaa vuotta ja kesän 2016 varaustilaisuus on sitten asia erikseen. Nopeasti ajateltuna muutos vaikuttaa hyvältä, vaikkakin edelleen viimeistä reilusti suosiva. Osassa NHL-kaupungeissa ollaan huolestuneita lajin ja joukkueen kiinnostavuudesta. Yhtäkään peliä ei ole vielä pelattu, mutta useimmat varmaankin soisivat 1. varausvuoron - tulevaisuuden tärkeän rakennuspalikan ja mediahuomiota tuovan palasen sille pienemmälle menestystä näkemättömälle ja puolityhjille katsomoille pelaavalle joukkueelle, kuin niukasti pudotuspelien ulkopuolelle jääneelle - illasta toiseen kaksikymmentuhatpäisen kiekkohullun yleisön edessä pelaavalle joukkueelle. Toivottavasti pointtini avautui. Sijalle 17:n sijoittuneen mahdollisuus ensimmäiseen varausvuoroon on kuitenkin vain 1 % luokkaa aiemman 0,5 % sijaan, joten kaikella todennäköisyydellä ensimmäiset varausnumerot tulevat jatkossakin olemaan sarjan hännille sijoittuneiden käytettävissä - ja lienee hyvä niin. Tuskin tulemme näkemään kilpailua viimeisestä sijasta pudotuspelien ulkopuolelle jääneiden kesken.   Muuta: - Maalin takana oleva maalivahdin alue levenee. - Joukkueet vaihtavat päätyjä ennen jatkoajan alkamista. - Jää ajetaan puhtaaksi ennen jatkoajan alkua. - Niin sanottu Spin-O-Rama -harhautus on kielletty rangaistuslaukauksissa. - Valmentajan ei tarvitse ilmoittaa kolmea ensimmäistä nimeä ennen rangaistuslaukauskilpailua. - Sukeltelusta sakotetaan:
  • Ensimmäisestä annetaan varoitus.
  • Toisesta ja kolmannesta tulee sakot pelaajalle.
  • Neljännestä eteenpäin lyödään sakot myös päävalmentajalle.

  - Chicago Blackhawks vs. Washington Capitals - tammikuun 1. päivä. Ottelu pelataan MLB-seura Washington Nationalsin kotikentällä, Nationals Parkilla. - Los Angeles Kings vs. San Jose Sharks - helmikuun 21:s päivä. Ottelu pelataan NFL-seura San Francisco 49ers’in kotikentällä, Levi's Stadiumilla, Santa Clarassa.   Otteluohjelma - NHL.com Joukkueiden palkkakulut NHL: Siirrot, sopimukset ja farmiin siirretyt   Joukkueiden tiedoista ja teksteistä:   - Lähteinä käytetty eliteprospects-, nhl.com-, tsn.ca .ja en.wikipedia.org -sivustoja. - Suluissa olevat tilastot ovat järjestyksessä: voitot, tappiot, jatkoaikatappiot. - Kapteenit merkitty tämän hetken tietojen mukaan. Varakapteeneja en ole listannut. Osa joukkueista tulee mahdollisesti kierrättämään kapteeneja kauden mittaan. - Suomalaispelaajat nimetty sen mukaan, jotka ovat oletettavasti ”ylhäällä” kauden alkaessa. Vielä on tilanne avoin muutaman pelaajan kohdalla. - Ketjusommitelmat- ja arviot täysin omia mielipiteitä. Kirjoitettu noin viikko ennen kauden alkua, joten joukkueisiin on voinut hyvinkin tulla muutoksia. Teksti on muutenkin melkoinen pintaraapaisu, mutta jokaisesta joukkueesta mainittu kuitenkin parilla sanalla. Kioskilta tai omalta näppäimistöltä saa aina uuden.

PIKALINKIT JOUKKUEANALYYSEIHIN

Anaheim Ducks Arizona Coyotes Boston Bruins Buffalo Sabres Calgary Flames Carolina Hurricanes Chicago Blackhawks Colorado Avalanche Columbus Blue Jackets Dallas Stars Detroit Red Wings Edmonton Oilers Florida Panthers Los Angeles Kings Minnesota Wild Montreal Canadiens Nashville Predators New Jersey Devils New York Islanders New York Rangers Ottawa Senators Philadelphia Flyers Pittsburgh Penguins San Jose Sharks St. Louis Blues Tampa Bay Lightning Toronto Maple Leafs Vancouver Canucks Washington Capitals Winnipeg Jets

 
 

 Anaheim Ducks

  Perustettu: 1993 Stanley Cup -voitot: 1 Konferenssi: Länsi / Western Divisioona:  Tyynenmeren / Pacific Valmentaja: Bruce Boudreau (CAN) Kapteeni: Ryan Getzlaf (CAN) Suomalaiset: Sami Vatanen Kausi 2013-2014: (54–20–8). Putosi pudotuspelien toisella kierroksella.   Joko Ducksin maalivahtiruletti alkaisi olla menneen talven lumia? Viktor Fasth kaupattiin jo aiemmin, Jonas Hiller ilmaisi tyytymättömyytensä Bruce Boudreau’ta kohtaan ja teki vapaana agenttina sopimuksen Calgary Flamesin kanssa. Frederik Andersen ja huippulupaus John Gibson jäivät. Kokenut Jason LaBarbera siirtyi seuraan vuoden sopimuksella. Gibson osoitti jo uran ensimmäisessä runkosarja- ja playoffsottelussaan sellaista kylmäpäisyyttä, että siitä ei nuoren miehen otteet jää kiinni. Ducksin puolustus on sekoitus kokemusta ja nuoruutta. Cam Fowlerin johdolla hyökkäyspää- ja ylivoimaosaamisesta ei pitäisi ennakolta hirveitä puutteita löytyä, mutta oman pään pelaamisesta löytyy vielä reilusti parantamisen varaa. Nuori ruotsalainen Hampus Lindholm voi nousta hyvinkin pian seuran tärkeimmäksi puolustajaksi. Uutta verta puolustukseen tuo peräti viiden vuoden sopimuksen tehnyt Casey Stoner. Veteraanipuolustaja Stephane Robidas matkasi Torontoon ja Luca Sbisa oli osallisena kaupassa Vancouver Canucksin kanssa. Hyökkääjäosastolla riitti vilskettä. Daniel Winnik, Mathieu Perreault ja Nick Bonino saivat uudet työpaikat Kanadan seuroista. Yhtenä koko kesän puhutuimmista siirroista oli Ryan Keslerin siirtyminen Ducks-paitaan - vaihdossa aiemmin mainittuihin Sbisaan ja Boninoon. Kesler on NHL:n parhaimpia senttereitä, mutta Canucksissa välit olivat paikoiteillen melko kireät muun joukkueen kanssa. Uudessa seurassa Keslerilla on paikka nousta arvoon arvaamattomaan.   Lisäksi konkarit: Teemu Selänne ja Saku Koivu laittoivat uransa pakettiin. Joukkueeseen siirtyi myös vielä kerran nostetta uralleen hakeva Dany Heatley. Lightningista saapunut Nate Thompson on oiva lisä johtamaan nelosketjua ja selkeä vahvistus alivoimapelaamiseen. Vaikka vaihtuvuus oli näinkin suurta, on Ducksilla siitä huolimatta jopa aiempaa vahvempi joukkue kasassa. Pienen kysymysmerkin nostaisin esille kysymällä, että kenestä Ducks saa toimivan palasen Getzyn ja Perryn rinnalle? Muuta:          Teemu Selänteen paita jäädytetään tammikuun 11:s päivä Winnipeg Jetsia vastaan pelattavan ottelun alla.   Arvio:            Ducks on lähes takuuvarma pudotuspelijoukkue. Viime kauden konferenssinsa voittaja, mutta eväät on mennä itse pudotuspeleissä pidemmällekin. Valmentaja Bruce Boudreau voi olla matkan suurin kompastuskivi. Erittäin tehokkaaseen ylivoimaan on potentiaalia, viime vuonna se jäi lunastamatta.  
 

 Arizona Coyotes

  Perustettu: 1972 Stanley Cup -voitot: - Konferenssi: Länsi / Western Divisioona:  Tyynenmeren / Pacific Valmentaja: Dave Tippett Kapteeni: Shane Doan Suomalaiset: Lauri Korpikoski Kausi 2013-2014: (37–30–15). Lännen 9:s.   Keväällä niukasti pudotuspelien ulkopuolle jäänyt Phoenix Coyotes tunnetaan jatkossa Arizona Coyotes -nimisenä joukkueena. Mike Smith on erinomainen maalivahti, mutta ehkä tämä osasto on liikaakin hänen varassa. Penguinsiin siirtynyt Thomas Greiss olisi ollut tärkeä palanen jakamaan vastuuta maalin suulla. Coyotesin hankinta Smithin taakse oli lähinnä Oilersista tuttu Devan Dubnyk. Joukkueen puolustus on edelleen vahvalla mallilla Oliver Ekman-Larssonin ja Keith Yandlen myötä. Joko nyt olisi se kausi, jonka päätteeksi OEL nousee taistelemaan toden teolla Norris Trophysta? Radim Vrbatan kauppaaminen ei voi olla näkymättä Coyotesien hyökkääjäosastolla. Myös siviilielämän ongelmien kanssa paininut Mike Ribeiro sai pakata laukkunsa. Coyotesin nimekkäin hankinta oli Sam Gagner, joka matkasi uuteen seuraansa Edmontonista, ollen jo välissä Lightningin listoilla. Ei Gagner mikään sateentekijä ole, mutta ehdottomasti selkeä vahvistus. On ykkösketju sitten Mikkel Bødker - Antoine Vermette - Shane Doan, tai mitä tahansa niin työn ja tuskan takana on Coyotesin pisteiden teko. Keith Yandle saattaa olla jälleen joukkueen tehokkain pelaaja.   Arvio: Heikentynyt viime kaudesta. Silloin joukkueen yksistä heikkouksista oli otteluiden kääntäminen edukseen jatkoajalla tai voittomaalikilpailuissa. Vähänkin paremmalla onnella ja taidolla playoffspaikka olisi ollut otettavissa, mutta nyt sekään ei tule riittämään entisestään koventuneessa läntisessä konferenssissa. Ei pudotuspeleihin.  
 

 Boston Bruins

  Perustettu: 1924 Stanley Cup -voitot: 6 Konferenssi: Itäinen / Eastern Divisioona: Atlantin / Atlantic Valmentaja: Claude Julien Kapteeni: Zdeno Chara Suomalaiset: Tuukka Rask Kausi 2013-2014: (54–19–9). Putosi pudotuspelien toisella kierroksella.   Tuukka Rask tulee antamaan mahdollisuuden voittoon illasta toiseen. Ne harvat illat, jolloin Rask tulee olemaan lepovuorossa, on Chad Johnsonin lähdettyä ruutua tarjolla nuorelle ruotsalaiselle Niklas Svedbergille. Malcolm Subbanin aika koittanee myöhemmin. Bruins ei lähtenyt liikoja muuttamaan puolustustaan. Vain slovakkipakki Andrej Meszaros siirtyi pois, viivyttyään ainoastaan 14:n ottelun verran Bruins-paidassa. Joukkueen puolustus on melko kokenut ja Zdeno Charan kaltaisten pelaajien onkin pidettävä tasonsa. Viime kausi osoitti, että Torey Krugin ja Dougie Hamiltonin kaltaiset nuoret pakit pystyvät jo nyt auttamaan Bruinsia otteillaan. Hyökkäys on edelleen hyvällä tolalla - David Krejci, Milan Lucic, Patrice Bergeron, Loui Eriksson ja kumppanit voivat viedä Bruinsin Claude Julienin alaisuudessa tulevanakin keväänä pitkälle. Shawn Thorntonin siirtyminen Florida Panthersiin verottaa Bruinsin haalariosastoa. Myös Jarome Iginlan lähtö saattaa kirpaista enemmän kuin uskoisikaan. Pidetään silti mielessä, että Bruinsille on nousemassa Reilly Smithin ja hieman kauemmas katsoessa David Pastrnakin kaltaisia nuoria tähtiä. Preseasonilla pelipaikkaa tryoutin kautta hakeneista Simon Gagne on saamassa työpaikan Bostonista. Palkitaanko Patrice Bergeron jälleen Selke Trophylla?   Arvio:            Hyvää ei kannata rikkoa, päivän selvä pudotuspelijoukkue. Tulee taistelemaan Iginlan lähdöstä huolimatta itäisen konferenssin kärkisijoista ja on kaiken mennessä nappiin edelleen potentiaalinen Stanley Cup-voittaja.  
 

 Buffalo Sabres

  Perustettu: 1970 Stanley Cup -voitot: - Konferenssi: Itäinen / Eastern Divisioona: Atlantin / Atlantic Valmentaja: Ted Nolan (CAN) Kapteeni: Suomalaiset: Rasmus Ristolainen Kausi 2013-2014: (21–51–10). Idän 16:s.   Jääkö se ilta Sabresin ainoaksi ilonaiheeksi maalivahtirintamalla, kun Dominik Hasekin paita vinssataan katon rajaan? Jhonas Enroth ja Michael Neuvirth olisivat molemmat erittäin päteviä kakkosmaalivahteja NHL-tasolle, mutta onko kummastakaan auttamaan Sabresia takaisin pudotuspelijoukkueeksi tai edes lähelle sitä? Preseasonin perusteella Enroth on ollut näistä kahdesta vakuuttavampi ja ehkä yllättävänkin selvä valinta ykkösvahdiksi. Tovi sitten olisin vielä veikannut vastuun jakautuvat jokseenkin tasan kauden mittaan. Sabresin puolustus on melko nuori ja vaihtuvuus on ollut suurta ennen kauden alkua. Jamie McBain ja elintärkeä Christian Ehrhoff vaihtoivat maisemaa ja tilalle on tullut Andrej Meszaros, Andre Benoit ja Josh Gorges. Kokeneita pelimiehiä, mutta ei heistä kukaan - eikä edes Tyler Myers ole saksalaisen paikan täyttäjäksi. Henrik Tallinderin kanssa ei kirjoitettu jatkopahvia. Ykköskierrokselta on tarttunut viime vuosina Rasmus Ristolaisen ja Mark Pysykin kaltaisia kavereita puolustukseen, jotka ovat mahdollisesti molemmat mahtumassa Sabresin kokoonpanoon kauden alkaessa, mutta liikoja on turha odottaa. Onko puolustus turhankin jämerä, jota voisi parantaa ainakin yhdellä hyvin kahteen suuntaan pelaavalla pakilla? Hyökkäystä Sabresin ei tarvitse hävetä. Pisteiden- ja maalintekovoimaa luulisi löytyvän mm. Cody Hodgsonin, Tyler Ennisin, Drew Staffordin, Matt Moulsonin ja Chris Stewartin myötä. Muodostuuko haalariosastosta tarpeeksi laadukas vai istutetaanko joku seuran nuorista nelosketjuun? Kesän kakkosvaraus Sam Reinhartin peli on ollut hieman hakemista harjoitusotteluissa, mutta kaiken aikaa parempaan päin. Todellinen tulokaskausi siintelee mahdollisesti vielä vuoden päässä. Buffalo Sabresin viime kauden maalilukema 157:tä oli surkuhupaisa, jonka uskoisi rikkoutuvan alkavalla kaudella.   Arvio:            Preseason on jo osoittanut merkkejä paremmasta, mutta en näe Sabresia vielä millään pudotuspeleissä. Tulevat vuodet voivat olla jo oikeinkin hyviä. Hyökkäys on melko nuori ja mukaan on ennemmin tai myöhemmin tulossa Mikhail Grigorenkon, Zemgus Girgensonsin ja Joel Armian kaltaisia pelaajia. Mahdollisesti ensi kesäkin antaa vielä mahdollisuuden saada hyvin aikainen varausvuoro ja yksi tärkeä rakennuspalikka lisää tulevaisuutta varten, ehkäpä juuri sinne puolustukseen.  
 

 Calgary Flames

  Perustettu: 1972 (1972-1980 Atlanta Flames) Stanley Cup -voitot: 1 Konferenssi: Läntinen / Western Divisioona: Tyynenmeren / Pacific Valmentaja: Bob Hartley (CAN) Kapteeni: Mark Giordano (CAN) Kausi 2013-2014: (35–40–7). Lännen 13:s.   Karri Rämö taistelee jälleen peliajasta sveitsiläisen kanssa, pelikaverin vaihduttua Reto Berrasta Jonas Hilleriin. Flames on onnistunut kohtalaisen hyvin paikatessaan Kiprusoffin jättämän aukon. Kahden melko tasaväkisen, mutta hyvän NHL-vahdin systeemi tuntuisi toimivan. Puolustus Flamesilla on välttävällä tasolla Mark Giordanon, T.J. Brodien, Kris Russellin ja Dennis Widemanin jatkaessa liekkipaidassa. Giordano on kiekollisessa pelissä NHL-puolustajien eliittiä, mutta muuten Flamesin pakisto on turhan tasapaksu - lähtökohtaisesti ei mitään ykköspakkiparin tasoisia pelaajia. Huutaisi vahvistuksia. Valitettavasti Jarome Iginlan, Alex Tanguayn ja Olli Jokisen lähdöt näkyvät edelleen selvällä kädellä Flames-hyökkäyksessä. Yhteenkään isoon nimeen ei ole satsattu, vaan joukkueessa ilmeisesti odotellaan omien nuorien esiinmarssia. Vasta 20:tä vuotta täyttävä Sean Monahan väläytteli jo viime kaudella taitojaan ja John ”Johnny” Gaudreaukin on astumassa NHL-kaukaloihin. On hyvin mahdollista, että heidät tullaan näkemään samassa ketjussa. Myös Markus Granlundilla on tilaisuus vakiinnuttaa pelipaikka ylhäältä. Kesän varaustilaisuuden neljäntenä varattu Sam Bennett jatkanee vielä kauden verran junioriliiga OHL:ssä. Maalinteko voi osoittautua hyvin suureksi ongelmaksi, varsinkin, jos kärkiketjujen rivit kokevat vähänkin menetyksiä. Mikael Backlundin pelikunto on arvoitus juuri kauden alla. Joukkueeseen hankittiin Devin Setoguchi, mutta hänkin on osoittautunut Sharks-kausien jälkeen melkoiseksi kiertolaiseksi ja turhakkeeksi.   Arvio: Edessä voi olla kovat ajat ja vielä pidempi tauko ilman realistisia menestysmahdollisuuksia, ennen kuin nuorista on kantamaan joukkuetta. Kärkivaraukset voivat olla vielä tarpeen. Viime kaudesta joukkue ei ole juurikaan vahvistunut ja silloin sijoitus oli koko liigan 27:s.    
 

 

 Carolina Hurricanes

  Perustettu: 1972 (1979-1997 Hartford Whalers) Stanley Cup -voitot: 1 Konferenssi: Itäinen / Eastern Divisioona: Metropolitan Valmentaja (vaihtunut): Bill Peters (CAN) Kapteeni: Eric Staal (CAN) Kausi 2013-2014: (36–35–11). Idän 13:s.   Hurricanes on luottanut Cam Wardiin jo kohta toistakymmentä vuotta ja muutosta ei ole näkyvissä. Ward oli viime kaudella pitkään sivussa, jolloin Anton Khudobin otti suurimman vastuun Hurricanesin maalilla, eikä huonosti pelannutkaan. Ward on edelleen erinomainen maalivahti ja tulee terveenä ollessaan torjumaan jopa yli kuusikymmentä ottelua. Hurricanesilla on laittaa puolustukseen pari kovaa nimeä: Justin Faulk ja uuden vaihteen urallaan löytänyt Andrej Sekera. Ehkä jossain määrin Ron Hainsey Näiden kahden tai kolmen jälkeen pudotus on aika radikaali ja siinä onkin todennäköisesti joukkueen suurin ongelma. Numerolla 12. varatusta, melko heiveröisestä Ryan Murphysta ei liene vielä kovinkaan suuresti apua puolustuspäässä. Paljon nähneet, John-Michael Liles ja Tim Gleasonkaan eivät ole enää missään nimessä aiempien vuosien tasollaan. Canesin 1. ketju rakentunee varmasti Eric Staalin ja Alexandr Seminin varaan. Heidän jälkeensä on joukkueen nuoriso-osaston vuoro näyttää osaamisensa. Jeff Skinner on jo pelannut useamman hyvän NHL-kauden, mutta myös Elias Lindholmin, Riley Nashin ja kumppaneiden on otettava seuraava askel eteenpäin, että joukkue pystyisi tasaväkisesti kamppailemaan edes muita ennakolta samaan kastiin kuuluvia joukkueita vastaan. Jordan Staalin jalka murtui preseasonilla ja hän on seuran tiedotteen mukaan sivussa jopa helmikuulle saakka. Toisen epäonni on toisen onni ja tämä saattaa avata länsinaapurin Victor Raskille hyvän näytönpaikan.   Arvio:            Häntäpään joukkueita. Ei mitään viitteitä, että Raleighissa olisi keväällä syytä juhlaan.    
 

 Chicago Blackhawks

  Perustettu: 1926 Stanley Cup -voitot: 5 Konferenssi: Läntinen / Western Divisioona: Keskinen / Central Valmentaja: Joel Quenneville (CAN) Kapteeni: Jonathan Toews (CAN) Suomalaiset: Antti Raanta Kausi 2013-2014: (46–21–15). Putosi konferenssifinaaleissa.   Corey Crawford ei yksinään pysty kantamaan joukkuettaan samalla tavalla kuin viime vuosien suurjoukkueista hyvinä esimerkkeinä Quick ja Rask. Ansioluettelosta löytyy tästä huolimatta Stanley Cup ja seurajhdon kova luotto häneen. Hyvä maalivahti, mutta ei missään nimessä NHL:n parhaimmistoa. Kevään pelit päättyivät LA Kingsia vastaan seitsemännen ottelun jatkoerässä, joten pienestä oli kiinni, ettei joukkue taistellut jo kolmatta kertaa muutaman vuoden sisään Stanley Cupin finaaleissa. Koska homma on toiminut jo näinkin monta vuotta erinomaisesti, ei muutoksia ole juuri nähty tähänkään kauteen tullessa. Duncan Keith ja Brent Seabrook muodostavat yhden koko liigan kovimmista pakkipareista ja ruotsalaiskaksikko Johnny Oduya - Niklas Hjalmarsson ovat myös erittäin varmoja tontillaan. Tähän, kun lisätään vielä, kylläkin tällä hetkellä kauppahuhujen keskellä oleva Nick Leddy, niin melko uskomattomassa kuosissa on Blackhawks-puolustus - ainakin vielä yhden kauden. Hyökkäystä Blackhawksin on muokattava Brad Richardsin tulon myötä. Richards on valovuoden päässä siitä samasta pelaajasta, joka loisti Bolts- ja Stars -paidoissa. Ilman ihmeitä odottaisi hänen olevan kuitenkin pieni askel parempaan Michal Handzusiin verrattessa. Luultavasti isompikin kala on ollut hakusessa, mutta se jäi uimatta verkkoon. Joka tapauksessa hyökkäys on pysynyt niin samanlaisena ja vähintäänkin yhtä laadukkaana, että erittäin vaikea tuonne on nähdä kenenkään ”ulkopuolisen” raivaavaan pelipaikkaa - ei edes Teuvo Teräväisen. Vielä ei ole kuitenkaan yhtään runkosarjapeliä pelattu, joten kaikki on mahdollista. Onko vuoden päästä suuremmat muutokset edessä? Jatkaako esimerkiksi Patrick Sharp enää alkavan kauden jälkeen Hawks-paidassa?   Arvio:            Yksi suurimpia mestarisuosikkeja, ehkä jopa kaikkein suurin. Paljon on kiinni Crawfordin tasaisuudesta. Palkkakaton alla ei voi paljoa vahvempaa joukkuetta kasata.      
 

 Colorado Avalanche

  Perustettu: 1972 (1972-1995 Quebec Nordiques) Stanley Cup -voitot: 2 Konferenssi: Läntinen / Western Divisioona: Keskinen / Central Valmentaja: Patrick Roy (CAN) Kapteeni: Gabriel Landeskog (SWE) Kausi 2013-2014: (52–22–8). Putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.   Avalanche lähtee kauteen kaksikolla Semjon Varlamov - Reto Berra. Jean-Sebastien Giguere löi hokkarit naulaan. Varlamov tulee olemaan selkeä ykkösmaalivahti loistavasti menneen kauden jälkeen. Flamesissa Berra oli ajoittain melko ailahteleva, mutta kakkosvahdin rooli ei kuulosta ollenkaan huonolta. Ennakolta joukkueen suurin heikkous on puolustus, jolle ei voi liikaa odotuksia ladata. Uutena miehenä pakistoon liittyi Brad Stuart, joka tulee hitaana ja vanhanakin saamaan vastuuta Avalanchen takalinjoilla. Katseet saa kuitenkin suunnata Tyson Barrieen ja Erik Johnsoniin, jos haluaa nähdä edes pienen väläyksen laatua alakerrasta. Andre Benoit lukeutuu Denverista pois liikkuneisiin. Nimilistan katsomisen perusteella on Varlamovilla tiedossa erittäin hikisiä iltoja, mutta preseason osoitti tämän jo käytännössäkin. Hyökkäys Avalanchella on tunnetusti paremmalla mallilla. Merkittävin seurasta pois lähtenyt pelaaja oli Paul Stastny, mutta tilalle joukkue hankki kolmivuotisella sopimuksella Jarome Iginlan. Tämän viisastelun olisi voinut jättää kirjoittamattakin, mutta tuskin tulee Iginla saamaan raybourquemaista uran päätöstä, vaikka vähän samoja yhtäläisyyksiä löytyykin. Suurimmat odotukset lepäävät jälleen nuorison, Nathan MacKinnonin, Ryan O’Reillyn ja Gabriel Landeskogin harteilla.   Arvio:            Patrick Roy ja koko joukkue saa todella esittää parastaan, että pystyisivät venymään edelliskauden tapaiseen yllätykseen. Varlamov ja kärkiketjut vievät Avalanchen pudotuspeleihin, mutta kovin pitkää kevättä en ennustaisi.  
 

 Columbus Blue Jackets

  Perustettu: 1997 (NHL:ssä 2000-) Stanley Cup -voitot: - Konferenssi: Itäijnen / Eastern Divisioona:  Metropolitan Valmentaja: Todd Richards (USA) Kapteeni: Kausi 2013-2014: (43–32–7). Putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.   Sergei Bobrovsky - Curtis McElhinney. Selvä roolinjako. McElhinney on jollain tapaa melko vähän mieleen tuova nimi, mutta luotettava ja halpa tuuraaja Bobrovskyn ollessa lepovuorossa. Blue Jacketsin puolustus ei ole ollenkaan niin huono kuin äkkiseltään voisi joku ajatella. Jack Johnson, Fedor Tyutin, James Wisniewski, sekä erittäin lupaava Ryan Murray muodostavat kaksi hyvää pakkiparia NHL-tasolle. Tai vaihtoehtoisesti voidaan nähdä kolme kokenut-nuori -paria, jolloin nimiä: Savard, Prout ja Erixon ei tarvitsisi uhrata yhtä aikaa kentälle. Menneellä kaudella enemmän pelanneista puolustajista pois siirtyi Nikita Nikitin. Ensimmäisenä Blue Jacketsin hyökkääjistä tulee mieleen Ryan Johansen, jonka nimeä pompotellaan parhaillaan eri medioissa. Johansenilla ja Columbus-johdolla on ollut erimielisyyksiä nuorukaisen palkasta. Juuri hyvä joukkuehenki ja yhtään vähättelemättä - ryhmä ilman kirkkaimpia tähtiä oli yksi iso syy miksi Blue Jackets ylipäänsä nähtiin keväällä pudotuspeleissä. Jos joku alkaa nähdä itsensä noin tärkeäksi ja muiden yläpuolella olevaksi niin se voi tuhota tämän joukkuehengen. Varmistuneista muutoksista merkittävin lienee R.J. Umbergerin palaaminen Flyersiin, josta Columbukseen siirtyi voimahyökkääjä Scott Hartnell. Nathan Horton on arvelujen mukaan vielä pitkäänkin sivussa, joten hyvällä motivaatiolla ja järkevällä palkalla pelaava Ryan Johansen olisi sellaista mitä Blue Jackets nyt kaipaisi. Hyökkäyksessä riittää syvyyttä.   Arvio:            Tappelee aidosti pudotuspelipaikasta. Nuori ja lupaava joukkue, jolla on yksi NHL:n parhaista maalivahdeista. Saattaa järjestää suurenkin yllätyksen. Sinitakit ovat nousseet puskista varteenotettavaksi menestyjäksi.    
 

 Dallas Stars

  Perustettu: 1967 (1967-1993 Minnesota Northstars) Stanley Cup -voitot: 1 Konferenssi: Läntinen / Western Divisioona: Keskinen / Central Valmentaja: Lindy Ruff (CAN) Kapteeni: Jamie Benn (CAN) Suomalaiset: Kari Lehtonen Kausi 2013-2014: (40–31–11). Putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.   Kari Lehtonen jatkaa Starsin ykköstorjujana. Anders Lindbäck siirtyi Ben Bishopin tuuraajasta Kärpän apuriksi. Lehtonen tiedetään hyväksi maalivahdiksi, mutta odotan, että tämän kauden jälkeen hän nousee aidosti arvostetuimpien maalivahtien joukkoon. Myös Dallas Starsin heikkouden ja monta kysymysmerkkiä voi kaivaa esille puolustuksesta. Onko Alex Goligoski - Trevor Daley tarpeeksi hyvä 1. pakkipari menestystä hakevalle seuralle? Onko Sergei Gonchar enää NHL-tason puolustaja ja riittääkö nuorten otteet NHL:ssä? Jyrki Jokipakka on esiintynyt edukseen preseasonilla, joten yksi melko valmiin oloinen nuorukainen olisi tarjolla puolustuksen avuksi. Muista ylhäältä paikkaa kärkkyvistä nuorista voisi mainita järkälemäisen Jamie Oleksiakin ja Jokereista tutun John Klingbergin. Tilastoista on helppo lukea, että Stars päästi viime kaudella aivan liian suuren määrän laukauksia maaliaan kohti. Tästä on parannettava, vaikka tolppien välistä löytyykin laatua. Jamie Benn - Tyler Serguin -kaksikolta sopinee odottaa yhtä hurjaa kautta kuin aiemmastakin. Stars hankki hyökkäykseensä Ottawa Senatorsista Ales Hemskyn ja Jason Spezzan, jotka tuovat rutkasti lisää leveyttä ja vaihtoehtoja hyökkäykseen. Stars tuleekin saamaan kasaan kaksi erittäin tehokasta hyökkäysketjua, joista Lindy Ruff  voi saada paljonkin irti. Nouseeko Tyler Seguin kaikkein kirkkaimpien tähtien joukkoon?   Arvio:            Todennäköinen pudotuspelijoukkue. Lehtonen ja tämän hetkinen hyökkäys riittäisi pidemmällekin keväällä, mutta puolustuksen täytyy yllättää positiivisesti. Farmiseura Texas Stars on AHL:n hallitseva mestari, joten siltä kantilta tulevaisuus on valoisa.    

 Detroit Red Wings

  Perustettu: 1932 Stanley Cup -voitot: 11 Konferenssi: Itäinen / Eastern Divisioona: Atlantin / Atlantic Valmentaja: Mike Babcock (CAN) Kapteeni: Henrik Zetterberg (SWE) Kausi 2013-2014: (39–28–15). Putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.   Autokaupungissa on jo pitkään luotettu Jimmy Howardiin ja preseasonin perusteella kannattaa luottaa jatkossakin. Jonas Gustavsson ei ole NHL:n mittapuulla erityisen hyvä edes kakkosvahdiksi, eikä täysin ilmainenkaan. Puolustusta on turha verrata vuosien takaisiin, mutta edes pudotuspelipaikasta taisteluun olisi suotavaa, että Niklas Kronwall ja Jonathan Ericsson säilyvät terveinä. Danny DeKeyser ja Brendan Smith eivät ole enää mitään junioreita, joten vastuuta on luvassa ja siihen pitäisi vastata. Hyökkäys on edelleen nimekäs Henrik Zetterbergin, Pavel Datsyukin ja Johan Franzénin johdolla. Kaksi ensiksi mainittua ovat viettäneet melko lailla aikaa sairastuvalla ja Datsyuk on kauden alkaessakin siellä. Gustav Nyquist ja nuoret slovakit Tomáš Tatar ja etunimikaima Jurco ovat mielenkiintoisia seurattavia - tulevaisuuden Red Wings-tähtiä. Ikävä kyllä niillä tämän hetken tähdillä alkaa pelivuodet huveta kovaa vauhtia, joten uusille onkin tilausta. Jatkuuko Daniel Alfredssonin ura? Onko nyt se tuskan vuosi, jolloin joukkueen tie tyssää jo runkosarjaan? Nähdäänkö Mike Babcockia enää tämän kauden jälkeen Red Wingsin penkin takana?   Arvio: Kauden 2014 Detroit Red Wings joutuu taistelemaan toden teolla playoffspaikasta. Seuraavat menestysvuodet eivät ole ensimmäisen kulman takana.    
 

 Edmonton Oilers

  Perustettu: 1972 Stanley Cup -voitot: 5 Konferenssi: Läntinen / Western Divisioona: Tyynenmeren / Pacific Valmentaja: Dallas Eakins  (USA / CAN) Kapteeni: Andrew Ference (CAN) Kausi 2013-2014: (29–44–9). Lännen 14:s.   Edmonton Oilers - kauden 2013-2014 ykkönen sarakkeessa: päästetyt maalit. Mitkä edes ovat joukkueen tavoitteet lähdettäessä kauteen NHL-ympyröissä suhteellisen kokemattomalla Ben Scrivens - Viktor Fasth -kaksikolla? Pitääkö myöhemmin jossitella, jos edes toisen paikalla olisi ollut joku kokeneempi vaihtoehto? En tiedä millä adjektiivilla Oilers-puolustusta alkaisi nimitellä, mutta sitä katsoessa saa yhden aika hyvän vastauksen ja selityksen aiemmin mainittuun päästettyjen maalien tilastoon. Nikita Nikitin oli Oilersin hankkima vahvistus puolustukseen. Monessako muussa joukkueessa ko. pelaajaa voisi hyvällä syyllä kutsua vahvistukseksi? Neljän ja puolen miljoonan dollarin mies, joka nyt on ilmeisesti sitten se joukkueen pelastus yhdessä Justin Schultzin kanssa. Kaiken huipuksi puolustaja, jos toinenkin on saanut eriasteisia kolhuja harjoituskaudella. Hyökkäys koki menetyksiä Ryan Smithin lopetettua ja Sam Gagnerin siirryttyä Tampan kautta Coyotesiin. Käytännössä aivan kaikki toivo lepää Jordan Eberlen, Taylor Hallin, Ryan Nugent-Hopkinsin ja Nail Yakupovin varassa. Tämän vuoden draftista matkaan tarttui saksalainen Leon Draisaitl, joka vaikuttaisi olevan jo nyt valmis NHL-kaukaloihin. Ykkösketjusta Oilers saa hyvän, tai jopa erittäin hyvän, mutta sen jälkeen pudotus on jopa suurempi kuin yhdelläkään toisella NHL-joukkueella.   Arvio:            Rexall Placen ovet saa sulkea runkosarjan jälkeen, öljykaupungissa ei pudotuspelejä pelata. Joukkuetta on nyt rakennettu hartaasti ja pitkään, mutta tästä huolimatta Oilers on käytännössä muutaman pelaajan, tarkennettuna muutaman hyökkääjän varassa. Edmonton Oilers tulee jäämään kauas playoffspaikasta.      

 Florida Panthers

  Perustettu: 1993 Stanley Cup -voitot: - Konferenssi: Itäinen / Eastern Divisioona: Atlantin / Atlantic Valmentaja (vaihtunut): Gerard Gallant (CAN) Kapteeni: Suomalaiset: Alexander Barkov, Sean Bergenheim, Jussi Jokinen Kausi 2013-2014: (29–45–8). Idän 15:s.   Sanottaisiinko näin, että alkavalla kaudella Panthersilla on heti alusta alkaen tolppien välissä ns. oikea maalivahti. Roberto Luongo siis siirtyi maaliskuussa Floridan lämpöön ja vastuuta olisi tarjolla. Al Montaya ajaa asiansa Luongon tuuraajana n. miljoonan dollarin vuosipalkallaan. Melkoinen floppi varaukseen nähden, mutta sitkeästi on sinnitellyt NHL-kaukaloissa. Ed Jovanovski (ura päättyi?) vaihtui toiseen veteraaniin, tuoreeseen Stanley Cup -voittajaan Willie Mitchelliin. Selkeä vahvistus siis, joskin rasittaa melkoisesti Panthersin kukkaroa. Kaikkein mielenkiintoisin nimi on tietystikin numerolla 1. varattu Aaron Ekblad, joka tulee kyllä ilman ihmeitä mahtumaan pelaavaan kokoonpanoon. Tom Gilbert siirtyi Montreal Canadiensiin. Joko Erik Gudbransonin osalta on viitteitä paremmasta? Panthersin hyökkäys voi olla miltei mitä tahansa. Jonathan Huberdeaun täytyy nostaa tasoaan ja Aleksander Barkovin pysyä vähintäänkin ehjänä. Mitään ns. toisen kauden kirousta lienee turha pelätä Sashan kohdalla. On mielenkiintoista nähdä miten paljon luistelu on mennyt eteenpäin kesäharjoittelun jäljiltä. Hyökkäys on loppujen lopuksi koko rintamalta laadukas ja parempi kuin pitkiin aikoihin. Jussi Jokisen pitäisi olla sellainen pelaaja, joka pystyy hyödyntämään maalipaikat esimerkiksi Brad Boyesia paremmin. Nick Bjugstad on erittäin mielenkiintoinen nimi seurattavaksi. Alkavalla kaudella joukkue ”elää ja kuolee” nuorten hyökkääjien otteiden mukaan.   Arvio:            Yllätyksen avaimet ovat käsissä playoffspaikan suhteen. Jos vielä ei tärppää, niin tulevaisuudessa Panthersin voi realistisesti odottaa nousevan pohjalta vakituiseksi playoffsjoukkueeksi.  
 

 Los Angeles Kings

  Perustettu: 1967 Stanley Cup -voitot: 2 Konferenssi: Läntinen / Western Divisioona: Tyynenmeren / Pacific Valmentaja: Darryl Sutter (CAN) Kapteeni: Dustin Brown (USA) Kausi 2013-2014: (46–28–8). Hallitseva Stanley Cup -voittaja.   Jonathan Quick, Martin Jones. Onko kyseessä NHL:n paras maalivahtikaksikko? Näin näkisin. Quick on torjunut nyt kaksi mestaruutta LA Kingsille, voittanut kerran sekä Conn Smythe Trophyn että William M. Jennings Trophyn. Ehdottomasti NHL:n viiden parhaan maalivahdin joukossa, vaikka ei olisi voittanut yhtäkään mainituista palkinnoista. Jones tuli ryminällä NHL-kaukaloihin Quickin ollessa loukkaantuneena. Voitto NHL-uran kahdeksasta ensimmäisestä ottelusta ja sekaan mahtui muutama nollapelikin. Pystyy ottamaan enemmänkin vastuuta ja pelaa tässä vaiheessa uraa vielä miltei ”ilmaiseksi”. Los Angeles Kingsilla ja Chicago Blackhawksilla on se yhdistävä tekijä, että kumpikaan ei juuri ole tehnyt eikä joutunut tekemään muutoksia joukkueisiinsa. Marian Gaborikin johdolla useat avainpelaajat solmivat jatkosopimuksen erittäin kohtuulliseen hintaan, joka kertoo kuinka hyvin pelaajat viihtyvät joukkueessa. LA Kingsin pelaajat eivät erityisemmin juhli pistepörssin kärkisijoilla, mutta kevään pelit ovat aina asia erikseen. Viime keväänä nähty kolmen pudotuspelisarjan katkaiseminen seitsemännessä ottelussa hakee vertaistaan. Runkosarjassa on kuitenkin parannettavaa ja maalimääriä vara nostaa. Pudotuspeleihin voi lähteä paremmistakin lähtökohdista. Palkitaanko Drew Doughty kauden päätteeksi Norris Trophylla?   Arvio:            Kaikki eväät edetä jälleen Stanley Cup -finaaleihin. Suurempi haaste saattaa odottaa jo konferenssin finaalissa.  
 

 Minnesota Wild

  Perustettu: 1997 (NHL:ssä 2000-) Stanley Cup -voitot: - Konferenssi: Läntinen / Western Divisioona: Keskinen / Central Valmentaja: Mike Yeo (CAN) Kapteeni: Mikko Koivu (FIN) Suomalaiset: Niklas Bäckström, Mikael Granlund, Erik Haula, Mikko Koivu Kausi 2013-2014: (43–27–12). Putosi pudotuspelien toisella kierroksella.   Minnesota Wildin maalivahtiosasto on ollut melkoista pyöritystä viime aikoina. Ensiksi Josh Harding loukkasi jalkansa. Sitten näyttää, että Niklas Bäckström on käytännössä ainut maalivahti ja yht’äkkiä Darcy Kuemper ja Ilya Bryzgalov ovatkin taas mukana kuvioissa. Avausillan aloittavaksi on uumoiltu Kuemperia. Puolustus on jokseenkin mallilla: Ryan Suter - Jonas Brodin - kaikki muut. Kärkikaksikko tulee pelaamaan erittäin suuria minuutteja, varsinkin Suter. Toisen parin voisi hahmotella muotoon Marco Scandella - Jared Spurgeon, jolle voi myös taata reilusti vastuuta. Tässä vaiheessa alkaa näkyä Wildin heikkous, eli puolustusmateriaalin kapeus tai laadun määrä. Keith Ballard lienee vahva vaihtoehto kolmospariin, mutta kuka nuorista on valmis ottamaan toisen paikan, Christian Folin, Matt Dumba? Hyökkäys Wildilla on liioittelemattakin erittäin hyvällä mallilla. Dany Heatleysta joukkue pääsi nimenomaan eroon, kun omastakin takaa löytyy vähintään yhtä hyviä, nuorempia ja pienemmällä rahalla pelaavia. Zach Parise ja Mikko Koivu eivät ole pelanneet niin hyvin yhteen kuin uskalsi odottaa. Sen sijaan Mikael Granlundin ja Parisen yhteistyö näyttäisi toimivan yhdessä Jason Pominvillen kanssa. Preseasonin perusteella Thomas Vanek saattaisi olla Koivun rinnalle sopivampi pelaaja, kolmantena lenkkinä Charlie Coyle. Myös kolmosketju tulee rakentumaan suomalaisen, eli Erik Haulan ympärille, joka saanee rinnalleen ainakin Nino Niederreiterin. Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä hyökkäys, kun ryhmään mahtuu vielä Matt Cooken kaltaisia rymistelijöitä.   Arvio:            Kaiken mennessä nappiin voi olla kivikovassa läntisessä konferenssissa jopa viiden joukossa. Joukkue alkaa olla siinä pisteessä, että pudotuspelien ulkopuolelle jääminen olisi ehdottomasti pettymys. Wildissa tuskin muistellaan hyvällä kahta edellistä kevättä, jotka molemmat päättyivät Blackhawksin toimesta.    
 

 Montreal Canadiens

  Perustettu: 1909 Stanley Cup -voitot: 24 Konferenssi: Itäinen / Eastern Divisioona: Atlantin / Atlantic Valmentaja: Michel Therrien (CAN) Kapteeni: Kausi 2013-2014: (46–28–8). Putosi konferenssifinaaleissa. Kevään konferenssifinaalissa New York Rangersia vastaan kävi toteen juuri niin suuri painajainen mitä Montrealissa ihmiset vain pystyivät ajattelemaan, kun joukkueen suurin tähti, Carey Price, loukkaantui. Loukkaantuminen oli niin paha, että Pricella meni lähes syksyn puolelle, että edes jäälle meneminen oli mahdollista. Ilman Pricea Canadiensilla ei ole mitään saumaa alkavalla kaudella. Peter Budaj on heikohko varamaalivahdiksikin. Olisiko jo kevään sarjassa esiintynyt Dustin Tokarski parempi vaihtoehto Pricen tuuraajaksi? Habsien on hyvä rakentaa puolustus Andrei Markovin, Alexei Emelinin, P.K. Subbanin ja joukkueeseen hankitun Tom Gilbertin ympärille. Subban on jo osoittanut olevansa yksi lajin parhaita puolustajia, mutta paljon lepää edelleen ikääntyneen ja karun loukkaantumishistorian omaavan Markovinkin harteilla. Ehkä puolustuksen vahvuudet ovat liikaakin toisessa päässä ja ylivoimalla. Max Pacioretty on edelleen hyökkäyksen suurin tähti ja tulee kantamaan suurta vastuuta maalinteosta. Tomas Plekanecin, Lars Ellerin ja nelosketjun spesialistin Manny Malhotran ympärille Canadiens saa rakennettua oikein hyvin alemmat ketjunsa, mutta ehkä Canadiens kaipaisi toisenkin Paciorettyn tasoisen hyökkääjän. Joukkueen hyökkäyksestä poistuivat aiempi kapteeni Brian Gionta, Thomas Vanek ja Daniel Briere. Tilalle hankittiin PA. Parenteau, joka on kyllä selvä parannus Giontaan ja Briereen nähden. Kuinka suureen rooliin on Alex Galchenyukista? Onko loukkaantuminen jättänyt jälkensä Priceen?   Arvio:            Pudotuspelipaikka on hyvinkin mahdollinen. Viime kevään tapaiseen venymiseen playoffseissa on vaikea uskoa.    

 Nashville Predators

  Perustettu: 1998 Stanley Cup -voitot: - Konferenssi: Läntinen / Western Divisioona: Keskinen / Central Valmentaja (vaihtunut): Peter Laviolette (USA) Kapteeni: Shea Weber (CAN) Suomalaiset: Olli Jokinen, Pekka Rinne Kausi 2013-2014: (36–32–12). Lännen 10:s.   Pekka Rinne on vihdoinkin kunnossa ja on toivottavasti sitä myös vielä pitkään. Marek Mazanec ja Carter Hutton olivat juuri niin hyviä Rinnettä tuuratessaan, kuin siinä vaiheessa uskalsi odottaa, mutta ei heistä kumpikaan pysty yksinään kannattelemaan joukkuetta Rinteen tavoin. Predatorsin pakisto on hyvällä mallilla nyt ja myös tulevaisuudessa. Heidän ehdoton vahvuutensa vielä vuosiksi eteenpäin. Roman Josi, Seth Jones, Ryan Ellis ja Shea Weber ovat kaikki päteviä puolustajia molempiin suuntiin. Suurin heikkous tulee löytymään hyökkäyksestä, sentteriosastolta ja maalinteosta. Monivuotinen maalipyssy Patrick Hörnqvist siirtyi Pittsburgh Penguinsiin. Tilalle hankittiin kokenutta verta: Olli Jokinen, Derek Roy, Mike Ribeiro ja James Neal. Predators oli viime kaudella ja on ollut jo pitkään tehdyissä maaleissa sarjan häntäpäätä. Koko seurahistorian joukkuetta valmentanut Barry Trotz siirtyi toisaalle ja puikkoihin astui Peter Laviolette. Pelitapa tulee todennäköisesti uudistumaan enemmän kiekolliseen suuntaan ja esimerkiksi James Nealin täytyy nyt onnistua, ilman Pensin tähtisikermää. Onko hyökkäyksessä liikaa uran ehtoopuolella olevia jyriä ja pystyykö esimerkiksi nuoret ruotsalaiset Filip Forsberg, Calle Järnkrok ja Viktor Stålberg nousemaan suurempaan rooliin?   Arvio:            Tie tyssää runkosarjaan. Sijoittuu keskisen divisioonan kahden viimeisen joukkoon.    

 New Jersey Devils

  Perustettu: 1974 (1974-1976, Kansas City Scouts. 1976-1982, Colorado Rockies) Stanley Cup -voitot: Konferenssi: Itäinen / Eastern Divisioona:  Metropolitan Valmentaja: Peter DeBoer (CAN) Kapteeni: Bryce Salvador (CAN) Suomalaiset: Tuomo Ruutu Kausi 2013-2014: (34–28–16). Idän 10:s.   Corey Schneider tulee torjumaan todella paljon otteluita runkosarjassa. Erittäin hyvä maalivahti, joka voi nousta yhdeksi NHL:n seuratuimmaksi maalivahdiksi. Kakkosvahdin paikalla lienee Albany Devilsista nostettu yhdysvaltalainen Keith Kinkaid. Devils-puolustus on osittain erittäin kokenut, mutta nuoria - 90 luvulla syntyneitä pelaajia on pyörinyt vakituisesti mukana jo parin kauden ajan ja lisää on tulossa.  Andy Greene, Bryce Salvador, Adam Larsson, Éric Gelinas, ja Marek Zidlicky muodostavat pätevän rungon. Ja kuten todettua, Jon Merrillin tapaisia viime vuosien varauksia on astumassa rinkiin. Tomas Kaberle yritti paluuta NHL:ään Devilsin leirin kautta, mutta näillä näkymin tryout ei tuottanut tulosta. Hyökkäys on kauteen lähdettäessä melko iäkäs, mutta hyvä ja laaja. Jokaiseen ketjuun mahtuu maalintekovoimaa, kokemusta, taitoa ja voimaa. Toiveet kohdistuvat siihen, että hyökkäys jaksaa jauhaa ja toimii koko pitkän kauden. Nuoria apuja ei ole liiemmin varastossa. Martin Brodeurin pelaajaura Devilsissa on ohi. Toiset, oman alansa legendat: Lou Lamoriello ja Patrick Elias jatkavat vielä joukkueen palveluksessa.   Arvio:            Devils oli menneellä kaudella sarjan vähiten laukauksia päästänyt joukkue ja potentiaalia on pitää vastustajat jatkossakin kurissa. Jokainen osasto on vielä tähän kauteen lähdettäessä hyvässä iskussa, joten pidän New Jersey Devilsia yhtenä yllättäjänä. Palaa pudotuspelijoukkueeksi.    
 

 New York Islanders

  Perustettu: 1972 Stanley Cup -voitot: 4 Konferenssi: Itäinen / Eastern Divisioona: Metropolitan Valmentaja: Jack Capuano (USA) Kapteeni: John Tavares (CAN) Kausi 2013-2014: (30–35–10). Idän 14:s.   Islandersin yksi suurista kompastuskivistä on ollut jo pienen ikuisuuden maalivahdit. Jaroslav Halak ei ole sarjan suurimpia tähtiä, mutta selvä parannus tällä erää. Kakkostorjujana on Bruinsista hankittu Chad Johnson. Islesin alivoima-% oli kaudella 2013-2014 koko NHL:n toiseksi heikointa. Mikäli se on puolustajista kiinni, niin valitettavasti valoa ei näy risukasassa vielä tällä kaudella. Joukkue on uudelleenrakennusvaiheessa ja omasta takaa tulee tulevaisuudessa riittämään apuja, mutta vielä on liian aikaista. Hyökkäyksen suurin heikkous on nähtävissä suuressa pudotuksessa, jopa melko hyvän kärjen takana. Joukkue menetti viime kaudella Matt Moulsonin, mutta tilalle tulleet Mikhail Grabovski, Nikolai Kulemin ja Cory Conaher tuovat jo vähän leveyttä hyökkäykseen. Paljon on edelleen John Tavaresin ja Kyle Okposon harteilla, mutta tuoreet hankinnat helpottanevat taakkaa. Taveresissa on potentiaalia jopa pistepörssin voittajaksi, edustamansa seuran menestyksestä tai sen menestymättömyydestä huolimatta.   Arvio:            Ei vielä pudotuspeleihin. Kaikki merkit seuran panostuksesta joukkueeseen ja puitteisiin viittaavat siihen, että pitkään jatkunut sukellus halutaan katkaista ja nousta takaisin 80-luvun alun kaltaiseksi suurseuraksi.  
 

 New York Rangers

  Perustettu: 1926 Stanley Cup -voitot: 4 Konferenssi: Itäinen / Eastern Divisioona: Metropolitan Valmentaja: Alain Vigneault (CAN) Kapteeni: Ryan McDonagh (USA) Kausi 2013-2014: (45–31–6). Hävisi Stanley Cup -finaalisarjan.   Henrik Lundqvist lähtee jo kymmenettä vuotta perätysten selvänä ykköstorjujana kauteen. Pelejä tulee kertymään hyvinkin 70:n hujakoille ja King Henrik on edelleen vahva ehdokas Vezina-taisteluun. Rangersissa tehtiin finaalikauden jälkeen jonkin verran muutoksia. Edellinen kausi oli kuitenkin vain yksi suonenveto pitkiin aikoihin, joten liikaa ei hyvään kevääseen ja kesään tuudittauduttu. Suurimpana nimenä puolustukseen kiinnitettiin veteraani Dan Boyle. Hieman yllättäenkin Anton Strålman sai pakata laukkunsa ja matkata Tampa Bay Lightningiin. Pakisto on edelleen yksi liigan vahvimmista. Ei NHL:n kirkkaimpia tähtiä, mutta laatua on kolmeen pariin. Brad Richardsin siirryttyä Chicagoon tuli New Yorkiin Matthew Lombardi. Varsinkin alempien ketjujen uudesta osaamisesta vastaavat: Tanner Glass, Lee Stempniak ja Chris Mueller. Pelipaikkaa on hakemassa myös Tampasta tullut, hieman kysymysmerkkejä ilmoille tuova Ryan Malone. Rangersin sentterit eivät vedä vertoja muille sarjan potentiaalisimmille menestyjille, mutta Derek Stepanin, Matthew Lombardin ja Derick Brassardin ympärillekin saa rakennettua kolme hyvää pisteitä tekevää ketjua, kun laituriosastolta löytyy mm. Rick Nash, Martin St. Louis, Carl Hagelin ja Chris Kreider. Derick Brassardin on osoitettava olevansa sopimuksensa (25 000 000 $) arvoinen pelaaja.   Arvio:            Yksikään osa-alue ei ole esteenä pudotuspeleihin yltämiselle. Martin St. Louisin ja varsinkin Rick Nashin täytyy onnistua ja petrata aiemmasta, jotta hyvästä keväästä voi pitää toiveita yllä.    
 

 Ottawa Senators

  Perustettu: 1990 (NHL:ssä 1992-) Stanley Cup -voitot: - Konferenssi: Itäinen / Eastern Divisioona: Atlantin / Atlantic Valmentaja: Paul MacLean (CAN) Kapteeni: Erik Karlsson (SWE) Kausi 2013-2014: (37–31–14). Idän 11:s.   Craig Anderson ja Robin Lehner eivät pysty edelleenkään kannattelemaan Senatorsia, jos puolustus jättää heidät käytännössä jälleen yksin. NHL:n yksi epävarmimmista maalivahtikaksikoista. Onko Erik Karlssonista vieläkään edes jossain määrin hyötyä oman pään pelaamisessa? Puolustus on hyvin nuori, jossa on potentiaalia, mutta kauden 2013 ongelmat eivät ole historiaa. 90-luvulla syntyneet pakit tulevat saamaan runsaasti peliaikaa. Hyökkäys romahti kertaheitolla Jason Spezzan ja Ales Hemskyn siirryttyä Dallas Starsiin. Kato on ollut kova parin viime kauden ajan. Suuret toiveet kohdistuu Kyle Turrisiin ja leikkauksesta toipuvaan Bobby Ryaniin. Vapaana agenttina hankittu David Legwand voi olla vielä arvaamattoman suuri apu. Mika Zibanejadilla on iso tontti kakkossentterinä. Laidoille pelannee urallaan alaspäin matkalla oleva Milan Michálek ja Starsista yhtenä kaupan osapuolena liikahtanut Alex Chiasson.   Arvio:            Ei pudotuspeleihin. Senators on jälleen heikentynyt vuoden takaisesta ja käytännössä minkäänlaista suurempaa toimenpidettä ei asialle ole tehty. Sijoitus saattaa romahtaa koko liigan viiden viimeisen joukkoon.    
 

 Philadelphia Flyers

  Perustettu: 1967 Stanley Cup -voitot: 2 Konferenssi: Itäinen / Eastern Divisioona: Metropolitan Valmentaja: Craig Berube (CAN) Kapteeni: Claude Giroux (CAN) Kausi 2013-2014: (42–30–10). Putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.   Jo vuosikausia Flyers on kärsinyt heikohkosta maalivahtitilanteesta. Edes Ilya Bryzgalovista ei ollut pelastajaksi. Onko Ray Emerysta tai Steve Masonista kannattelemaan joukkuetta illasta toiseen? Vaikea kuvitella. Kimmo Timosen kesän lopulla ilmi tulleet terveysongelmat ovat suuri kolaus Flyers-puolustukselle. Braydon Coburnin harteilla on suuri taakka. Muu vastuu tullee jakautumaan Andrew MacDonaldille, Nicklas Grossmannille, Mark Streitille, Luke Schennille ja preseasonilla edukseen esiintyneelle, vapailta markkinoilta hankitulle Michael Del Zottolle. Hyökkäyksen suurimmat muutokset ovat Scott Hartnellin ja Steve Downien lähteminen ja paluun tekevä konkari R.J. Umberger. Flyersin vahvuus on edelleen laajassa hyökkäysmateriaalissa, jossa riittää pisteidentekovoimaa toden teolla kolmeen ketjuun. Claude Giroux’ssa, Jakub Voráčekissa ja Wayne Simmondsissa on yhden joukkueen osalta tarpeeksi laatua verkkojen heiluttamiseen. Joukkueen suurin tähti Giroux kärsi preseasonilla alavartalovamman, mutta Flyers selvisi tapahtuneesta näillä näkymin säikähdyksellä.   Arvio:            Flyers on ollut aiempina vuosina yksi Stanley Cup -voittajasuosikeista, mutta nyt kaikki voimavarat saa käyttää pudotuspelipaikasta taistelemiseen. Maalintekopotentiaalia löytyy, mutta tuleeko omissa soimaan suhteessa liikaa?    

 Pittsburgh Penguins

  Perustettu: 1967 Stanley Cup -voitot: 3 Konferenssi: Itäinen / Eastern Divisioona: Metropolitan Valmentaja (vaihtunut): Mike Johnston (CAN) Kapteeni: Sidney Crosby (CAN) Suomalaiset: Olli Määttä Kausi 2013-2014: (51–24–7). Putosi pudotuspelien toisella kierroksella.   Keväästä toiseen seuraa sama kysymys: Onko Marc-André Fleurysta auttamaan joukkuetta kevään tärkeimmillä hetkillä? Ainakin Penguins luottaa edelleen Fleuryyn. Kakkosvahdiksi seuraan hankittiin erittäin pätevä Thomas Greiss. Liki koko viime kauden sivussa ollut Tomas Vokoun ei kuulu Penguinsin suunnitelmiin. Pakisto vahvistui Christian Ehrhoffilla. Viime kautta sävyttivät lähes sääliksi käynyt loukkaantumistilanne. Parhaassa tapauksessa Pens saa jalkeille erittäin laadukkaan ja hyvin kiekollisesti pelaavan alakerran. Matt Niskanen ja Brooks Orpik matkasivat Washingtoniin. Preseasonilla Penguinsin maalinteko on tökkinyt erittäin pahasti. Hyökkäyksestä poistuivat James Neal ja Jussi Jokinen. Tuoreelta hankinnalta, Patrick Hörnquistilta odotetaan maaleja kakkosketjun laidalla. Ykkösketju on edelleen kaiken järjen ja todennäköisyyksien mukaan Chris Kunitzin ja Sidney Crosbyn johdossa. Pascal Dupuis lienee jälleen se onnellinen oikea laitahyökkääjä näiden tähtihyökkääjien rinnalla. Suomalaisittain mielenkiinto kohdistuu Kasperi Kapaseen. Hyvät otteet preseasonilla ovat tuomassa paikkaa jopa NHL-miehistöön. Nähdäänkö tänäkin vuonna suomalainen Jevgeni Malkinin laidalla? Kahden ensimmäisen ketjun on laitettava verkot tötterölle runkosarjassa, alemmista ei siihen ole. Pennsylvaniassa on jo kädet ristitty Crosbyn ja Malkinin ehjän kauden puolesta.   Arvio:            Rutiinilla pudotuspeleihin. Edelleen yksi idän vahvimmista joukkueista. Sidney Crosbyn on tulevana keväänä oltava aivan eri mies kuin mitä puoli vuotta sitten nähtiin. Miten Dan Bylsman vaihtuminen Mike Johnstoniin näkyy kauden mittaan?      

 San Jose Sharks

  Perustettu: 1991 Stanley Cup -voitot: - Konferenssi: Läntinen / Western Divisioona: Tyynenmeren / Pacific Valmentaja: Todd McLellan (CAN) Kapteeni: Suomalaiset: Antti Niemi Kausi 2013-2014: (51–22–9). Putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.   Antti Niemi ja Alex Stalock jatkavat Sharks-vahteina. Niemi ei ole enää aivan yhtä suvereeni ykkösvahti kuin vuosi sitten. Jos taso ailahtelee on Stalock valmis ottamaan haasteen vastaan. Brad Stuart ja Dan Boyle ovat puolustuksen merkittävimmät menetykset. Moni olisi varmasti ollut tyytyväinen, jos Boyle olisi päättänyt pelata uransa loppuun San Joséssa. Sharksissa tilanteeseen on reagoitu sillä, että Brent Burns pelaa jatkossa jo aiemmin tutuksi tulleella puolustajan tontilla. Puolustus ei ole Marc-Édouard Vlasicin ja Burnsin takana erityisen nimekäs, mutta riittäviä kolmosparin tason pelaajia. Kaksi ensimmäistä voisi sommitella muotoon: Vlasic - Justin Braun / Scott Hannan - Burns. Mistään suuresta ongelmasta ei siis tarvitse puhua. Sharksilla on runsaasti maalien- ja pisteidentekopotentiaalia. Kesällä on uutisoitu Joe Thorntonin ja Patrick Marleaun ei niin hyvistä väleistä seurajohtoon. Kumpikaan ei lopulta vaihtanut seuraa, mutta kapteenin ja varakapteenin merkit saivat toistaiseksi lähteä. Ilmapiirin kunnossa ollessa ja pelin sujuessa on Sharksilla mahdollisesti koko liigan kaksi tehokkainta hyökkäystrioa. Ylivoiman on kuitenkin parannuttava.   Arvio:            Selvinnee pudotuspeleihin. Voi taistella jopa divisioonansa voitosta, mutta Anaheim Ducksin ja Los Angeles Kingsin kanssa on vuori kiivettävänä. Ottaako Stalock niskalenkin Niemestä?    
 

 St. Louis Blues

  Perustettu: 1967 Stanley Cup -voitot: - Konferenssi: Läntinen / Western Divisioona: Keskinen / Central Valmentaja: Ken Hitchcock (CAN) Kapteeni: David Backes (USA) Suomalaiset: Jori Lehterä Kausi 2013-2014: (52–23–7). Putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.   Ryan Miller siirtyi Vancouver Canucksiin, joten ykkösvahdin paikka on pedattu Brian Elliottille. Kakkostorjujan rooli on näillä näkymin lähinnä AHL-kokemusta omaavan Jake Allenin. Nuottien puolustus on edelleen iso, vahva ja laadukas, varustettuna kahdella äärimmäisen hyvällä rightin miehellä: Alex Pietrangelolla ja Kevin Shattenkirkilla. Bluesin puolustus on kokonaisuutena liigan parhaimpia ja paperilla riittävä todelliseen Stanley Cup jahtiin. Viime kauden puolustajista Roman Polak matkasi Torontoon ja vaihdossa tuli Carl Gunnarsson. Tovi sitten Blues sai paperiin tärkeän allekirjoituksen, solmittuaan jatkosopimuksen Jaden Schwartzin kanssa. Nimekkäin vahvistus hyökkäykseen on Paul Stastny. Venäjältä saapunut Jori Lehterä on mielenkiintoinen tapaus. Preseasonin perusteella melkein mikä tahansa rooli voisi toimia, mutta vanha historia Vladimir Tarasenkon kanssa pitänee miehet samassa ketjussa. St. Louis Blues on nyt muutaman vuoden pyörinyt Stanley Cup -ehdokkaana, mutta riittääkö hyökkäysarsenaali, jos verrataan kovimpiin vastustajiin? Se tiedetään, mitä Alex Steen, David Backes, T.J. Oshie, Patrick Berglund, Tarasenko ja Schwartz voivat tarjota joukkueelleen, mutta ovatko nämä Cupia realistisesti tavoittelevan joukkueen 1- ja 2-ketjun pelaajia? Tai suoraan sanottuna; olisiko joukkueessa selvää tilausta kovemman luokan ykkössentterille ja maalivahdille? Paljon on kysymysmerkkejäkin, mutta myös rahkeita lyödä epäilijöille jauhot suuhun.   Arvio:            Onko viime kevään ns. sulamisesta opittu? Onnistuessaan voi haastaa jopa Blackhawksin keskisen divisioonan voitosta. Ehdottomasti pudotuspelijoukkue.      

 Tampa Bay Lightning

  Perustettu: 1992 Stanley Cup -voitot: 1 Konferenssi: Itäinen / Eastern Divisioona: Atlantin / Atlantic Valmentaja: Jon Cooper (CAN) Kapteeni: Steven Stamkos (CAN) Suomalaiset: Valtteri Filppula Kausi 2013-2014: (46–27–9). Putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.   Ben Bishop on noussut yhdeksi NHL:n parhaista maalivahdeista. Tukea antaa Bolts-paitaan liittynyt 39-vuotias Evgeni Nabokov, joka korvaa Anders Lindbäckin kakkosvahtina. Puolustukseen uutta väriä tuovat Anton Strålman ja hurjalla lyöntilaukauksella varustettu Jason Garrison. Sami Salo lienee varmoja lähtijöitä, jatkuu ura sitten tai ei. Ondrej Palat, Tyler Johnson, Jonathan Drouin, Ryan Callahan, Valtteri Filppula ja Steven Stamkos tekevät Boltsin hyökkäyksestä kokonaisuutena erittäin nopean, nuoren ja suuriin tehopisteisiin kykenevän, mutta myös hyvin molempiin suuntiin pelaavan. Nate Thompsonin lähtö kirpaisee nelosketjussa. Katseet varsinkin kesän 2013 kolmosvaraukseen Jonathan Drouiniin. Vahva ehdokas Calder Trophyn voittajaksi. Steve Yzerman on tehnyt erinomaista työtä Lightningin toimitusjohtajana. Kohta viimeisetkin saavat unhotaa haihattelut Vincent Lecavalierin ja Martin St. Louisin perään. Päävalmentaja Jon Cooperissa on aineksia Jack Adams Awardiin.   Arvio:            Tampa Bay Lightning on palaamassa aivan NHL:n terävimpään kärkeen. Ehdokas jopa idän finaalijoukkueeksi. Ainoatakaan suurempaa puutetta ei ole havaittavissa. Pidemmälle katsottaessa voi pohtia, että onko nuori joukkue keväällä henkisesti valmis?      

 Toronto Maple Leafs

  Perustettu: 1917 Stanley Cup -voitot: 13 Konferenssi: Itäinen / Eastern Divisioona: Atlantin / Atlantic Valmentaja: Randy Carlyle (CAN) Kapteeni: Dion Phaneuf (CAN) Suomalaiset: Leo Komarov Kausi 2013-2014: (38–36–8). Idän 12:s.   Maple Leafsin maalivahdit ovat tuttuun tapaan Jonathan Bernier ja James Reimer. Bernier selvänä ykköstorjujana, mutta Reimer tullee myös saamaan parisenkymmentä peliä alle. Reimerin on ehdottomasti parannettava viime vuodesta ja palattava aiemmalle tasolleen. Toronton puolustus vahvistui Stephane Robidasilla ja Roman Polakilla. Robidas on 3 miljoonan dollarin hintalapullaan melkoinen riskihankinta ikään ja loukkaantumishistoriaan suhteutettuna. Lähtijöitä olivat: Carl Gunnarsson, Paul Ranger ja Tim Gleason. Viime vuodesta Maple Leafsista muistuu ensimmäisenä mieleen surkea puolustus, mutta preseasonilla tilanne on näyttänyt paremmalta, vaikka paperilla ei juuri eteenpäin ole mentykään. Joukkueen sisällä merkittävä muutos on se, että Dion Phaneuf on vaihtanut vasemmalle laidalle. Leafsin hyökkäysketjut näyttävät kokonaisuutena melko hyvältä. Ykkönen lienee James van Riemsdyk - Tyler Bozak - Phil Kessel. Kakkosketjustakin saa erittäin pätevän: Joffrey Lupul - Nazem Kadri ja lisäämällä tähän esimerkiksi tuoreen hankinnan Mike Santorellin. Alempien ketjujen osalta ovet kävivät tiuhaan suuntaan ja toiseen. Joukkueeseen liittyivät: Leo Komarov, David Booth, Daniel Winnik ja Matt Frattin.   Arvio:            Jää niukasti pudotuspelien ulkopuolelle, joka saattaa tietää Randy Carlylelle uuden työpaikan haalimista. Hyökkäyksestä löytyy laatua eri osa-alueille, mutta ei pysty paikkaamaan osaamisellaan puolustuksen puutteita.  
 

 Vancouver Canucks

  Perustettu: 1945 (NHL:ssä 1970-) Stanley Cup -voitot: - Konferenssi: Läntinen / Western Divisioona: Tyynenmeren / Pacific Valmentaja (vaihtunut): Willie Desjardins (CAN) Kapteeni: Henrik Sedin (SWE) Kausi 2013-2014: (35-33-11). Lännen 12:s.   Ryan Miller jatkoi Pohjois-Amerikan kiertuetta vanhoilla päivillään ja siirtyi Canucksiin. Eddie Läck jatkaa toisena maalivahtina. Canucks-puolustuksen muutos aiempaan kauteen on lähinnä Jason Garrisonin siirtyminen Lightningiin ja Luca Sbisan siirtyminen suuressa kaupassa Vancouveriin. Jos unohdetaan kaupan muut osapuolet ja ehdot, niin kyllähän urallaan eteenpäin menevä Sbisa on ehdottomasti parannus Garrisoniin verrattuna. Kevin Bieksa, Alexander Edler ja Dan Hamhuis muodostivat jo aiemmin pirun vahvan (ja kalliin) puolustusrungon. Ryan Kesler siis siirtyi Anaheim Ducksiin ja yhtenä osana kauppaa oli Nick Bonino Canucks-hyökkäykseen. Merkittävin lisäys on kuitenkin Coyotesista tullut Radim Vrbata. Näen asian niin, että Keslerin ja valmentaja John Tortorellan lähdöt paransivat reilusti joukkueen ilmapiiriä ja paluu pudotuspelijoukkueeksi on realismia. Sääliksi käy sitä joukkuetta, jonka Tortorella käy seuraavaksi upottamassa suohon. Varaustilaisuuden kuudentena huudettu, salamannopea Jake Virtanen - Virtasen Jake jatkaa kauden 2014-2015 WHL:ssä.   Arvio:            Selviää niukasti pudotuspeleihin. Canucks teki kaudella 2013-2014 vähiten maaleja lännen joukkueista, mutta uusi valmentaja ja Radim Vrbata tuovat uutta puhtia tekemiseen.    

 Washington Capitals

  Perustettu: 1974 Stanley Cup -voitot: - Konferenssi: Itäinen / Eastern Divisioona: Metropolitan Valmentaja (vaihtunut): Barry Trotz (CAN) Kapteeni: Alexander Ovechkin (RUS) Kausi 2013-2014: (38–30–14). Idän 9:s.   Braden Holtby on Capitalsin ykkösvahti Jaroslav Halakin siirryttyä saarille. Cam Wardin pitkäaikainen tuuraaja Justin Peters matkasi Raleighista pääkaupunkiin. Puolustustaan Caps vahvisti Penguinsista tulleilla Matt Niskasella ja Brooks Orpikilla, joille lyötiin käteen peräti seitsemän ja viiden vuoden sopimukset. Onko tämä yksi merkki siitä, että uusi valmentaja Barry Trotz meinaa jatkaa samalla kaavalla Washingtonissa, mitä teki 15:n vuoden ajan Predatorsin peräsimessä, eli hyvinkin puolustusvoittoista jääkiekkoa luvassa? Capsissa on hyviä puolustuspään luutijoita ja Mike Greenin johdolla hurja määrä taitoa hyökkäyssuuntaan ja ylivoimalle. Tämä saattaakin olla Greenin viimeinen kausi pääkaupungissa. Hyökkäys on pysynyt miltei koskemattomana, joskin Mikhail Grabovski sai lähteä. Tällä suunnalla Capsin vahvuus onkin ja etenkin tehokas ylivoima tulee jälleen olemaan suuressa roolissa. Barry Trotz on voi hyvinkin olla se, joka aiheuttaa huolenaiheita. Millä mielin esimerkiksi Alexander Ovechkin ja Yevgeni Kuznetsov ottavat opit vastaan? Arvio:            Keväällä 2014 playoffspaikka jäi lähelle, mutta tulevalla kaudella viiva tulee karkaamaan vielä kauemmaksi.      

 Winnipeg Jets

  Perustettu: 1999 (Atlanta Thrashersin seuraajana NHL:ssä 2011-) Stanley Cup -voitot: - Konferenssi: Läntinen / Western Divisioona: Keskinen / Central Valmentaja: Paul Maurice (CAN) Kapteeni: Andrew Ladd (CAN) Kausi 2013-2014: (37–35–10). Lännen 11:s.   Ondrej Pavelec - Michael Hutchinson. Antaako Jets jo maalivahdeissa kohtuuttoman suurta tasoitusta muille joukkueille? Pavelec on liian ailahteleva muutenkin heikon puolustuksen takana. Voisi esittää kysymyksen; Miksi Jets ei hankkinut puolustajia? Ongelmia tulee jälleen riittämään puolustuspäässä ja se tulee näkymään myös Pavelecin otteissa. Liikutaan niin sanotusti heikoilla hangilla, kun maalivahti ei voi luottaa puolustukseen ja puolustus ei maalivahtiin. Jacob Trouban kehitystä on mielenkiintoista seurata. Dustin Byfuglien jatkaa hyökkääjänä. Olli Jokinen ja Devin Setoguchi lähtivät hyökkäysosastolta pois. Tilalle tulivat Mathieu Perreault ja T.J. Galiardi. Jokinen täytti oman roolinsa oikeinkin hyvin, mutta Setoguchin lähteminen oli uskoakseni jonkin luokan helpotus. Jets jäi näissä siirroissa ehkä hivenen voiton puolelle ja palkkakulutkin pienenivät. Evander Kanessa on potentiaalia viime kauttakin parempaan. Mark Scheifele ja Jacob Trouba tullee tarjoamaan niitä harvoja ilon aiheita Winnipegissa.   Arvio:            Divisioonansa viimeinen. Pudotuspelijoukkueeksi nouseminen tulee jatkossa vaatimaan satsauksia kaikille osa-alueille.

Sinun täytyy kirjautua kommentoidaksesi. Kirjaudu