kasinosankarit

Kohteita 32850

Avoimet kohteet 1

Ajankohtaista

Kaupallinen sisältö | 18 + | Säännöt & ehdot voimassa

Suomalaiset NHL:ssä 2016 – 2017

Jääkiekon World Cupissa on nyt sellainen tilanne suomalaisittain, että vain ihme veisi enää Leijonat lohkosta välieriin. Pohjois-Amerikan vauhti oli liikaa ja Ruotsia vastaan esitys oli oikeinkin hyvä, mutta ikävä kyllä vain ne maalit jäivät tekemättä. Hyvä esitys Venäjää vastaan vielä, niin mitään ei tarvitse hävetä. Tämän tason turnauksessa ja ennen kaikkea näin raa’alla systeemillä pelattavassa turnauksessa matka voi loppua lyhyeen paremmallakin pelillä ja yllätyksiä sattua. Suomelta se välieriin eteneminen olisi ollut selvää venymistä, mutta kuitenkin realismia. Nyt kävi kuitenkin niin kuin ehkä eniten odotettiin.

Sitten otsikon mukaiseen tekstiin. Eiköhän me käännetä katseet jo NHL:ään. Teemme kaikista divisioonista jonkinlaiset ennakot viime vuosien tapaan, mutta nyt käymme läpi NHL:ssä pelipaikkansa varmistaneet suomalaiset, sinne tyrkyllä olevat ja kaikkien näiden mahdolliset roolit. Antakaa anteeksi, jos joku unohtui.

Määrältään suomalaisten asema NHL:ssä on parantunut selvän alamäen jälkeen. 80- ja 90-luvut mentiin kohtalaisen tasaisella edustuksella. 2000-luvulla nähtiin ensimmäisen vuosikymmenen aikana enemmän suomalaisia NHL:ssä kuin koskaan. Sitä seurasi se pieni notkahdus. Syitä olivat yksinkertaisesti hyvien pelaajien muute, mutta myös KHL veti puoleensa sellaisia pelaajia, joilla olisi ollut jotain annettavana myös Pohjois-Amerikan kentillä. Nyt niitä varauksia taas riittää. KHL:kin houkuttelee edelleen, mutta tällä hetkellä siellä ei NHL-pelipaikasta taistelevia suomalaisia ole käytännössä ollenkaan.

Yli kolmekymmentä suomalaispelaajaa on kohtalaisen hyvä saavutus ja määrä on varmastikin nousemaan päin. Ruotsi menee edelleen kaukana edellä. Ok, puolet isompi maa väestöltään, mutta verrataan harrastajamääriin. Niissä me olemme Ruotsia edellä tällä hetkellä ja kun juniorivalmennuksessa on tapahtunut muutos, niin ehkä joku kaunis päivä saamma länsinaapurimme kiinni. Venäjä on jo hyvin pihdeissä ja Tshekista olemme kai junioritasolla ohi menneetkin,niin että humahti, vaikka päinvastoin tuolta vähän etelämpää niitä pieniä jääkiekon harastajia löytyykin edelleen lähes tuplasti Suomeen verrattuna.

Suomalaiset NHL:ssä

Kari Lehtonen: Konkarivahti jakaa vastuun Antti Niemen kanssa. Pelannee noin puolet runkosarjasta, ehkä vähän ylikin. Starsin puolustuksen takana ei ole helpoin paikka. Pääasia, että pysynee terveenä. Sopimusta vielä tämä ja ensi kausi.

Antti Niemi: Käytännössä samat sanat äskeisen kanssa. Oikein hyvä NHL-ura takana ja kenties pari sellaista vielä edessäkin. Saattaisi saada jossain toisessa joukkueessa enemmänkin vastuuta, mutta Starsissakin sitä tulee joukkueessa, jolla on myös mahdollisuudet menestyä.

Tuukka Rask: Hurja tulee olemaan jälleen Tuukan työmäärä, mutta kyseessä on maalivahti siinä kuuluisassa parhaassa iässä. Viime kaudesta vara parantaa ja tehdä Bruinsissa sellainen ura, jolla ollaan lähellä, että paita heilahtaa vielä yhtenä päivänä TD Gardenin katonrajaan. Ihan oikeasti siis.

Antti Raanta: Raanta on paikkansa ylhäällä varmistanut sopimuksensa myötä. Oikein hyvä kakkosmaalivahti, jonka kohdalla saa ihmetellä vielä pitkään hänen kohteluansa toissakauden Blackhawksissa.

Pekka Rinne: Rinteellä on Raskin kaltainen tilanne. Hurja vastuu, mutta pystyy vastaamaan niihin, kunhan terveys sen sallii. Kukaan ei ole vielä viemässä ykkösvahdin roolia, mutta luukkuvahtina heiluu nyt toinen kaveri kuin vuosi sitten. Olisiko niin, että Barry Trotzin alaisuudessa Predatorsin pelityyli oli maalivahdin kannalta suosiollisempaa ja se näkyi myös tilastoissa. Nyt ei olla enää menty niin puolustusvoittoisesti. Oli mikä oli, niin Pekka voi torjua Predatorsin pitkällekin.

Joonas Korpisalo: Loistavasti NHL:ssä viime kaudella esiintynyt Korpisalo ansaitsisi samanlaisen näytönpaikan myös tänä vuonna. Toisaalta Bobrovski ei liikaa penkillä istu nykyisellä palkallaan, eli AHL:n puolella olisi runsaasti pelejä luvassa.

Juuse Saros: AHL-kausi edessä, mutta ehkä joku peli ylhäälläkin. Viime kauden joukkuetoveri Marek Mazanec pelannee Predatorsin kakkosvahtina.

Christopher Gibson: Pelipaikkaa ylhäältä tuskin avautuu vielä, mutta ehkäpä joku loukkaantumistenpaikkausreissu.

Maalivahtitilanne on kohtalainen. Ne hulluimmat vuodet ovat jo historiaa ja tuskin koskaan enää palaavatkaan. Muutkin maat osaavat tuottaa hyviän NHL-vahteja. Muutama konkari on jo uransa ehtoopuolella. Nuoria ei aivan hirvittävästi ole tyrkyllä. Ehkä joku AHL-vahdeista ottaa tulevaisuudessa ykkösvahdin paikan ylhäältä, mutta voi olla niinkin, että pieni varjo tulee nyt suomalaisten vahtien ylle ja odottelemme vuosituhannen taitteen tuotantoa.

Jyrki Jokipakka: Jenkkiselostajien suosikki pelaa takuuvarmasti koko kauden Flamesissa ja peliaikaakin riittänee. Hoitaa oman pään, mutta miksi ei voisi huitaista yli 15:n pisteen kaudenkin.

Petteri Lindbohm: Bluesilla toki kova puolustus, mutta toissakauden jäljiltä viime kausi oli melkeinpä askel taaksepäin. Nuori kaveri edelleen ja ehdottomasti NHL-ainesta. Eiköhän jokunen peli irtoa taas NHL:nkin puolelta.

Esa Lindell: Siinä ja siinä, että missä pelaa. Suuri vastuu alhaalla tai paljon pienempi ylhäällä. Stars ei ole todellakaan se joukkue, jonka puolustukseen on helpointa murtautua. Sama juttu Julius Hongalla, mutta Lindell vienee vielä suomalaisten taiston.

Olli Määttä: Ollilta odotetaan ennen kaikkea tervettä kautta. Selvä NHL-tason pakki, jota kukaan ei varmaan epäilekään. Vähintään saman verran pelejä kuin edelliskaudella ja miksi ei samalla pisteet yli 30:n, sillä kyllä niitäkin Määtältä odotetaan.

Rasmus Ristolainen: Suomen suurimpia puolustajalupauksia ja nuoresta iästään huolimatta on ottanut tai ainakin vahvasti ottamassa ykköspakin roolia Sabresissa. Parannettavaa on vielä runsaasti, mutta nyt puhutaan vasta 22 vuotta täyttävästä pelaajasta. Sopimusta ei toki vielä ole, mutta pidetään sitä itsestäänselvyytenä.

Sami Vatanen: Vatanen sai rahakkaan lapun kouraan ja työpaikka on taattu useaksi vuodeksi. Ducksin tärkeimpiä pelaajia yv:llä, mutta pystyy pelaamaan hyvää kiekkoa myös tasakentällisin ja jopa alivoimalla. World Cup jätti suurelle yleisölle vähän huono maun, mutta todellisuus on aivan toinen. Loistava pelaaja ja erinomaiset vahvuudet.

Näiden jälkeen on jonkin verran puolustajia tyrkyllä NHL:n puolelle, mutta mitään kovin realistisia näyttöpaikkoja on vaikea kuvitella. Olli Juolevin tilanne ei ole vielä tässä vaiheessa selvillä. Kenties Määtän tavoin yksi kausi OHL:ää ja sitten suoraan NHL:ään. Ville Pokka on pelannut hyvin AHL:ssä, mutta ei ole hänelläkään helpoin paikka murtautua NHL-kokoonpanoon. Markus Nutivaara on mielenkiintoinen nimi, mutta toivotaan nyt ainakin hyvää vuotta AHL:ssä. Mikä ettei tuleva NHL-pelaaja. Vili Saarijärveen kohdistuu suuret odotukset, mutta annetaan vielä aikaa.

Muuten puolustajatilanteemme on parantumaan päin. Jossain vaiheessa näytti jo siltä, että onko meillä pian yhtään NHL-tason puolustajaa, mutta näin ne tilanteet muuttuvat. Kaikki nykyiset NHL-puolustajamme ovat nuoria ja lisää sen kuin tulee.

Sebastian Aho: Pieni kaukalo, isot miehet ja kova vauhti tuovat oman haasteensa, se on sanomattakin selvää. Aho on kuitenkin niin viisas pelaaja ja nopeutta löytyy häneltäkin sen verran, että kertoimet ovat sen puolelle, että pelipaikka löytyy NHL:stä.

Joel Armia: Armia on käynyt NHL-paikkansa eteen kovemman työn mitä saattoi uskoa. Superlupaus, mutta SM-Liigan  ja junnumaajoukkueiden tähdestä ei ollutkaan niin nopeasti NHL:ään. Toivottavasti pelipaikka löytyy esimerkiksi edes kolmosketjusta. Jetsiin on tyrkyllä joku toinenkin suomalainen, kun vain saisi nimen mieleen.

Aleksander Barkov: Suomen kirkkain NHL-tähti juuri nyt. Panthersin selvä ykkössentteri. Hoitaa hommansa oli rooli ja tilanne mikä tahansa. Toivottavasti loukkaantumiset pysyvät kaukana. Potentiaalia muutamaankin henkilökohtaiseen palkintoon kauden päätteeksi ja joukkueenakin voivat mennä pitkälle.

Joonas Donskoi: Jossain vaiheessa näytti jo siltä, että tuleeko Donskoi pelaamaan koskaan NHL:ssä peliäkään. Riittääkö taso ja tuliko tehtyä joitain vääriä päätöksiä aiemmin? Taso riittää, eikä tullut. Hyvä esimerkki muillekin nuorille lupauksille, joilla on jäänyt viimeinen askel ottamatta, vaikka lahjakkuutta löytyisikin. Yli 40 pisteen kausi on realismia.

Valtteri Filppula: Lightniningilla on toki hurja joukkue kasassa, mutta Filppulakin pystynee parantamaan viime kaudesta. Hyödyllinen kaikissa tilanteissa, alivoimasta kolmen miehen jatkoaikaan. Ehkäpä edessä on neljännet Stanley Cupin finaalit ja tuloksena toinen sormus.

Markus Granlund: Siinä ja siinä, että missä pelaa. Veikataan, että pienellä vastuulla ylhäällä. Kyllä Canucksilla tässä joku ajatus oli hänet hankkiessaan, eikä näytötkään olleet kovin huonot niissä peleissä, mitä kerkesi Vancouverissa keväällä pelata.

Mikael Granlund: Jonkinlainen kansan suosikki edelleen. Vahvuudet ovat kiekollisessa pelissä, ylivoiman aivot, jakelee yksiä NHL:n upeimmista syötöistä. Kokonsa huomioon ottaen rohkea kuin mikä ja nopeuden parannuttua viilettää molemmissa päissä kenttää. Wildin tärkeimpiä pelaajia.

Erik Haula: Perinteisesti “suomalaisille tuntematon pelaaja”, mutta uskoakseni alkaa olla jo kohtalaisen tunnettu. NHL:n nopeimpia pelaajia, kova taistelija ja pystyy pelaamaan useassa roolissa. Toivottavasti Bruce Boudreau ymmärtää Haulan merkityksen joukkueelle.

Jussi Jokinen: Yksi arvostetuimmista suomalaispelaajista. Monen roolin mies, joka tahkonnee jälleen vähintään sen 40 – 50 pistettä. Jopa jonkinlainen nero ja hankkii jatkuvasti lisää ja lisää tietoa taktiikoista ja muusta pelaamisen liittyvästä. Valmentaja-ainestakin sitten vuosien kuluttua, kun ura on paketissa. Annettavaa muuallakin kuin studiossa tai puku päällä aitiossa.

Mikko Koivu: Wildin kenties merkittävin pelaaja edelleenkin. Kovaa työntekoa ja siinä sivussa yli 50 pistettä. Ykkössentterin paikkaa ei välttämättä löydy, mutta ei ole tarviskaan. Vielä joitakin kausia NHL:ssä, toivottavasti menestyksekkäitä sellaisia ja sen jälkeen numero yhdeksällä ei enää Wildissa pelata, se on varma.

Leo Komarov: Saa nähdä putoaako vastuu viime kaudesta, mutta Leolle kelpaa varmastikin kaikki. Pääasia, että pääsee auttamaan jossain roolissa joukkuettaan. Pelityyli tulee varmastikin vaatimaan veronsa ja ura ei kestäne niin pitkään kuin rauhallisemmilla kavereilla. Mikäli tähtäimessä on menestys lähitulevaisuudessa, niin Torontossa siihen voi tulla kohta kiire.

Lauri Korpikoski: Pelipaikka haussa edelleen. On mahdollista, että se ei löydy NHL:stä. Joku Pohjois-Amerikan media taisi heittää täysin älyttömän arvionsa Korpikoskesta, mutta toivottavasti Lauri osoittaa olevansa vielä jossain joukkueessa pätevä kolmos- neloketjun mies.

Patrik Laine: Näytti World Cupissa pärjäävänsä myös tällä tasolla. Olisi voinut pelata paremminkin. Yllätys olisi, mikäli pelipaikka löytyy muulta kuin Jetsista, mutta katsotaan nyt. Ihmeitä ei kannata odottaa, kuten nähtiin esimerkiksi vanhemman Granlundin kohdalla. Puhutaan vasta 18-vuotiaasta lupauksesta, yli puoli vuotta nuoremmasta kuin kesän ykkösvaraus Auston Matthews.

Jori Lehterä: Kakkos- kolmosketjun sentteri. Ehkä enää ei nähdä tuttua kaksikkoa Lehterä – Tarasenko, mutta Jori pärjää kaikissa rooleissa. Blues on yksi NHL:n vahvimmista joukkueista, joten oletettavasti pitkä kausi edessä, joka ei toivottavasti näy liikaa Lehterän otteissa.

Iiro Pakarinen: Pienemmän vastuun kaveri. Oilersilla on hyökkäyksessä kolmeen ketjuun niin runsaasti pisteidentekovoimaa ja taitoa, että eiköhän yhdelle Pakarisellekin löydy paikkansa alemmista ketjuista.

Teemu Pulkkinen: Sai kun saikin vielä yksisuuntaisen lapun Red Wingsilta. Näytönpaikka, mutta ei helpoin lähtökohta kauteen leikkauksen ja kuntoutuksen jäljiltä.

Jesse Puljujärvi: Puljujärvi on saanut olla vähän pienemmällä median huomiolla kuin Laine. Ensimmäisten harjoituspelien perusteella ei valittamista. Hurjat pisteet, mutta todellisuus nähdään, kun kovemmat miehet hyppäävät askiin. Pelipaikka ehdottomasti otettavissa ja Oilersilla on jopa saumat mennä pudotuspeleihin, jos kaikki menee nappiin.

Mikko Rantanen: Aloittanee tämänkin kauden ylhäällä, mutta nyt myös pysyy siellä. Äärimmäisen kova lupaus, josta tulee olemaan iloa vielä pitkäksi aikaa Avalanchelle.

Tuomo Ruutu: Ruutua osa odotti HIFK:hon, osa Sveitsiin, osa Ruotsiin, mutta mies itse päättää pelata NHL::ssä, joka on täysin oikea ratkaisu. Canucksista saattaisi löytyäkin pelipaikka. Viime kauden muistamme, mutta ei se voinut olla todellisuus. Aivan liian rikkonainen kausi vetää mitään johtopäätöksiä.

Miikka Salomäki: Salomäki ansaitsi yhden suunnan sopimuksen kovan AHL-urakan jälkeen. Monipuolinen pelaaja, joka ei pelkää taklata kaikkea mikä liikkuu ja syö vaikka kiekot estääkseen vastustajan maalit. Ei ole mikään puukäsi, joten voisi hyödyntää joskus myös isommassa roolissa.

Teuvo Teräväinen: Vasta 22-vuotias pelaaja, joka on saavuttanut jo ties mitä. Blackhawksissa olisi kai voinut mennä paremminkin, mutta ympäristön vaihtokin saattoi tehdä hyvää. Pystyy parempaan mitä on nähty.

Hyökkäyksessä on mielenkiinto lähinnä nuorissa kavereissa. Niitä riittääkin ja AHL:n puolelta on tyrkyllä lisää. Mikä on Aleksi Saarelan tilanne sitten. Artturi Lehkonen on ainakin aloittanut vahvasti harjoitusottelut. Jere Sallinen lähti tuskin metsästämään pelkkää AHL-paikkaa tässä vaiheessa uraa. Markus Hännikäinen sai jo muutaman NHL-ottelu vyölleen edelliskaudella ja vähempää ainakaan emme odota. Kasperi Kapasella olisi ainakin AHL:n puolella hurjasti roolia. Euroopassa vuoden viettänyt Sean Bergenheim hakee pelipaikkaa Ducksin leirityksen kautta.

Ja sopimuksia voi selailla esimerkiksi General Fanagerin sivuilta.

 

 

 

 

 

 

 

Sinun täytyy kirjautua kommentoidaksesi. Kirjaudu