kasinosankarit

Kohteita 32860

Avoimet kohteet 0

Ajankohtaista

Kaupallinen sisältö | 18 + | Säännöt & ehdot voimassa

Suomalaisten alkukausi NHL:ssä

NHL:ssä joukkueet lähestyvät kymmenen pelatun ottelun rajaa, joten olemme saaneet jo jonkin verran käsitystä joukkueiden voimasuhteista ja eri pelaajien iskukyvystä. Kirjoitimme aiemmin syksyllä aiheen suomalaiset NHL:ssä 2016- 2017. Siinä tekstissä kävimme läpi ennakko-odotuksia ja nyt meillä on pientä vastinetta niille. Kuka on alisuorittanut, kuka pelannut odotuksia paremmin ja kuka siltä väliltä.

Yhteensä suomalaispelaajia on nähty jäillä tällä kaudella 25, ja kun otetaan vielä maalivahdit mukaan, niin 31 kappaletta. Viime kauden päätteeksi luku oli kaikkinensa 39 pelaajaa, joten eiköhän tässä niille suunnille päädytä tälläkin kertaa.

Kursivoituna aiempi ennakko.

Maalivahdit

Kari Lehtonen: Konkarivahti jakaa vastuun Antti Niemen kanssa. Pelannee noin puolet runkosarjasta, ehkä vähän ylikin. Starsin puolustuksen takana ei ole helpoin paikka. Pääasia, että pysynee terveenä. Sopimusta vielä tämä ja ensi kausi.

Lehtonen on aloittanut kauden ehkä paremmin mitä saattoi olettaa. Starsin aloitus on ollut kokonaisuudessaan pettymys, johon on toki vaikuttanut loukkaantumiset, mutta ei peli-ilmekään ole ollut odotusten mukainen.

Antti Niemi: Käytännössä samat sanat äskeisen kanssa. Oikein hyvä NHL-ura takana ja kenties pari sellaista vielä edessäkin. Saattaisi saada jossain toisessa joukkueessa enemmänkin vastuuta, mutta Starsissakin sitä tulee joukkueessa, jolla on myös mahdollisuudet menestyä.

Niemen alku ei ole ollut niin huono, mitä pelkästä torjuntaprosentista voisi päätellä. Stars ei ole helpoin paikka maalivahdille, mutta esimerkiksi edellinen Jets-ottelu oli loistava Niemeltä, vaikka Joel Armia vähän pääsikin viemään upealla suorituksellaan.

Tuukka Rask: Hurja tulee olemaan jälleen Tuukan työmäärä, mutta kyseessä on maalivahti siinä kuuluisassa parhaassa iässä. Viime kaudesta vara parantaa ja tehdä Bruinsissa sellainen ura, jolla ollaan lähellä, että paita heilahtaa vielä yhtenä päivänä TD Gardenin katonrajaan. Ihan oikeasti siis.

Myös Bruinsin aloitus on ollut huono. Puolustus on ulapalla, eikä maalintekokaan tunnu onnistuvan. Tuukan aloitus oli sen sijaan henkilökohtaisesti hyvä, mutta nyt on loukkaantumiset miehen riesana, eikä valitettavasti ole ainut Bruins-maalivahti, joka on telakalla.

Antti Raanta: Raanta on paikkansa ylhäällä varmistanut sopimuksensa myötä. Oikein hyvä kakkosmaalivahti, jonka kohdalla saa ihmetellä vielä pitkään hänen kohteluansa toissakauden Blackhawksissa.

Raannalla on vasta yksi startti takana. Siitä voitto joukkueelle, joka on se tärkein asia. Yhdestä pelistä ei voi vetää mitään johtopäätöksiä. Toki Sharks muistikuvien mukaan pääsi jonkun maalin vähän helpommalla painamaan, mutta se on aina hyvä saavutus Raannalta, mikäli pystyy tuuraamaan ruotsalaista hyvällä esityksellä.

Pekka Rinne: Rinteellä on Raskin kaltainen tilanne. Hurja vastuu, mutta pystyy vastaamaan niihin, kunhan terveys sen sallii. Kukaan ei ole vielä viemässä ykkösvahdin roolia, mutta luukkuvahtina heiluu nyt toinen kaveri kuin vuosi sitten. Olisiko niin, että Barry Trotzin alaisuudessa Predatorsin pelityyli oli maalivahdin kannalta suosiollisempaa ja se näkyi myös tilastoissa. Nyt ei olla enää menty niin puolustusvoittoisesti. Oli mikä oli, niin Pekka voi torjua Predatorsin pitkällekin.

Rinne on torjunut neljässä ottelussa ja valitettavasti kasassa on vasta yksi voitto. Koko Predators-joukkue on alisuorittanut muutenkin, joten tason nostamista odotellaan niin Rinteeltä, kuin koko joukkueeltakin.

Joonas Korpisalo: Loistavasti NHL:ssä viime kaudella esiintynyt Korpisalo ansaitsisi samanlaisen näytönpaikan myös tänä vuonna. Toisaalta Bobrovski ei liikaa penkillä istu nykyisellä palkallaan, eli AHL:n puolella olisi runsaasti pelejä luvassa.

Korpisalo on ollut sivussa koko kauden alun.

Juuse Saros: AHL-kausi edessä, mutta ehkä joku peli ylhäälläkin. Viime kauden joukkuetoveri Marek Mazanec pelannee Predatorsin kakkosvahtina.

Saros pääsi Predatorsin maalille kuuluisan kanakeitto -tapahtuman jälkeen. Vastassa ollut Penguins pääsi rokottamaan Sarosta ja Predatorsia välittömästi, mutta lopulta Saros torjui joukkueelle sen kauden ensimmäisen voiton.

Christopher Gibson: Pelipaikkaa ylhäältä tuskin avautuu vielä, mutta ehkäpä joku loukkaantumistenpaikkausreissu.

Hyvä alku AHL:n puolella. Kuten yllä todettu, niin pelejä ei alhaalla ylhäällä tule, ellei loukkaantumiset iske, tai keväällä aukea paikka mahdollisesti merkityksettömissä otteluissa.

Puolustajat

Jyrki Jokipakka: Jenkkiselostajien suosikki pelaa takuuvarmasti koko kauden Flamesissa ja peliaikaakin riittänee. Hoitaa oman pään, mutta miksi ei voisi huitaista yli 15:n pisteen kaudenkin.

Jokipakka on ollut jo “hurjana” pisteiden suhteen. Pääosin hyvää peliä. Jokunen mieleenpainunut virhe, mutta pitäisi silti olla pelaavassa kokoonpanossa illasta toiseen. Vaan ei ole jostain syystä ollut.

Petteri Lindbohm: Bluesilla toki kova puolustus, mutta toissakauden jäljiltä viime kausi oli melkeinpä askel taaksepäin. Nuori kaveri edelleen ja ehdottomasti NHL-ainesta. Eiköhän jokunen peli irtoa taas NHL:nkin puolelta.

Pienoinen pettymys, jos mietitään aikaa pari kautta takaperin. AHL-kausi ei ole alkanut ainakaan pisteiden osalta mainittavan hyvin, mutta mahdotonta sanoa mitään järkevää yhtäkään peliä näkemättä. Bluesin puolustukseen nyt ei ole muutenkaan kovin ruusuinen tie nousta, joten tasoa täytyisi ehdottomasti nostaa.

Esa Lindell: Siinä ja siinä, että missä pelaa. Suuri vastuu alhaalla tai paljon pienempi ylhäällä. Stars ei ole todellakaan se joukkue, jonka puolustukseen on helpointa murtautua. Sama juttu Julius Hongalla, mutta Lindell vienee vielä suomalaisten taiston.

Lindell on pelannut jo jokusen pelin ylhäällä, mutta se ei tule olemaan näillä näkymin koko kauden osoite. Ei sitä mitä odotettiin, mutta kausi on pitkä.

Olli Määttä: Ollilta odotetaan ennen kaikkea tervettä kautta. Selvä NHL-tason pakki, jota kukaan ei varmaan epäilekään. Vähintään saman verran pelejä kuin edelliskaudella ja miksi ei samalla pisteet yli 30:n, sillä kyllä niitäkin Määtältä odotetaan.

Määttä on ollut valitettavasti suomalaisten suurimpia, jos ei kaikkein suurin pettymys. Penguinsin heikoin pakki. Pelkkä palkkalappu antaa olettaa parempaa. Pidetään mielessä nuoren miehen suuret vaikeudet menneinä vuosina, joten ehkä Määttä nousee tästä vielä, jos on aiemminkin niin tehnyt.

Rasmus Ristolainen: Suomen suurimpia puolustajalupauksia ja nuoresta iästään huolimatta on ottanut tai ainakin vahvasti ottamassa ykköspakin roolia Sabresissa. Parannettavaa on vielä runsaasti, mutta nyt puhutaan vasta 22 vuotta täyttävästä pelaajasta. Sopimusta ei toki vielä ole, mutta pidetään sitä itsestäänselvyytenä.

Ristolainen on ollut juuri niin hyvä kuin odotettiin. Isäntä alakerrassa ja myös kivasti pisteitä. Sai lopulta oikein hyvän sopimuksen, eikä ole yhtään ylipalkattu.

Sami Vatanen: Vatanen sai rahakkaan lapun kouraan ja työpaikka on taattu useaksi vuodeksi. Ducksin tärkeimpiä pelaajia yv:llä, mutta pystyy pelaamaan hyvää kiekkoa myös tasakentällisin ja jopa alivoimalla. World Cup jätti suurelle yleisölle vähän huono maun, mutta todellisuus on aivan toinen. Loistava pelaaja ja erinomaiset vahvuudet.

Vatanen on päässyt edellisissä otteluissa hyvin pisteiden makuun. Aivan alkukausi oli heikohkoa, mutta sitä se oli koko Ducks-joukkueelta. Juuri nyt Ducks on heräämässä ja Vatanen sen myötä. 50 pistettä realismia, mutta tärkeintä säilyä ehjänä. Hampus Lindholm sai vihdoin sopimuksen aikaiseksi, joten katsotaan miten se vaikuttaa Samin rooliin.

Markus Nutivaara: Nutivaaralle täytyi tehdä oma kohtansa näin jälkikäteen. Vasta yksi ottelu nähtynä, mutta hyvää ja varmaa pelaamista siinä ja yleisesti ottaenkin kaikista kommenteista päätellen. Oli todellinen jättiyllätys, että Nutivaara murtautui pelaavaan kokoonpanoon kaikessa hiljaisuudessa. Toivottavasti myös pistetili aukeaa, mutta AHL-visiittikään ei olisi yllätys.

Hyökkääjät

Sebastian Aho: Pieni kaukalo, isot miehet ja kova vauhti tuovat oman haasteensa, se on sanomattakin selvää. Aho on kuitenkin niin viisas pelaaja ja nopeutta löytyy häneltäkin sen verran, että kertoimet ovat sen puolelle, että pelipaikka löytyy NHL:stä.

Ylempään tekstiin viitaten, että niinhän siinä kävi, että pelipaikka löytyi ylhäältä, eikä ole näköpiirissä mitään syytä, että miksi kutsu kävisi AHL:ään. On löytänyt paikkansa upeasti Hurricanesin joukkueesta ja on samalla myös yksi ylivoiman tärkeimpiä palasia. Todellinen nero, joka on menossa myös kohti hyvää pistesaldoa.

Joel Armia: Armia on käynyt NHL-paikkansa eteen kovemman työn mitä saattoi uskoa. Superlupaus, mutta SM-Liigan  ja junnumaajoukkueiden tähdestä ei ollutkaan niin nopeasti NHL:ään. Toivottavasti pelipaikka löytyy esimerkiksi edes kolmosketjusta. Jetsiin on tyrkyllä joku toinenkin suomalainen, kun vain saisi nimen mieleen.

Armia on nyt NHL-tason mies, vaikka kauan se veikin. Ei sellainen pistenikkari kuin Suomessa pelatessaan, mutta todellinen taistelija, jota ei uskoisi samaksi mieheksi, kuin juuri noina Suomen vuosinaan. On päässyt lukuisiin ottelukoosteisiin alivoima pelaamisellaan ja taannoisella taistelumaalillaan.

Aleksander Barkov: Suomen kirkkain NHL-tähti juuri nyt. Panthersin selvä ykkössentteri. Hoitaa hommansa oli rooli ja tilanne mikä tahansa. Toivottavasti loukkaantumiset pysyvät kaukana. Potentiaalia muutamaankin henkilökohtaiseen palkintoon kauden päätteeksi ja joukkueenakin voivat mennä pitkälle.

Panthersillakin on ollut loukkaantumishuolia, mutta onneksi Barkov on tällä erää pysynyt terveenä (kop kop). Hyvä aloitus ja joukkueen tärkein pelaaja. Uskotaan jopa yli 70 pisteen kauteen, mutta pelaajalle itselleen on varmastikin tärkeintä jatkaa myös sitä hyvää puolustuspään peliä ja antaa kaikkensa, että omissa ei soi.

Joonas Donskoi: Jossain vaiheessa näytti jo siltä, että tuleeko Donskoi pelaamaan koskaan NHL:ssä peliäkään. Riittääkö taso ja tuliko tehtyä joitain vääriä päätöksiä aiemmin? Taso riittää, eikä tullut. Hyvä esimerkki muillekin nuorille lupauksille, joilla on jäänyt viimeinen askel ottamatta, vaikka lahjakkuutta löytyisikin. Yli 40 pisteen kausi on realismia.

Vaisu alku, ei voi mitään. Näyttää menneen kuin askeleen taaksepäin, eikä tehojakaan synny, vaikka roolia ja vastuuta olisi tarjolla. Kohta muut ottavat paikkansa Donskoin tilalta, jos tahti ei parane.

Valtteri Filppula: Lightniningilla on toki hurja joukkue kasassa, mutta Filppulakin pystynee parantamaan viime kaudesta. Hyödyllinen kaikissa tilanteissa, alivoimasta kolmen miehen jatkoaikaan. Ehkäpä edessä on neljännet Stanley Cupin finaalit ja tuloksena toinen sormus.

Filppula on ollut aivan loistava, kuten koko joukkuekin. Erinomaista työskentelyä molemmissa päissä. Kiekonriistoja, alivoimapelaamista ja siinä sivussa myös pisteitä siihen malliin, että viime vuoden lukemat menevät tätä vauhtia rikki jo kauan ennen runkosarjan päätöstä.

Markus Granlund: Siinä ja siinä, että missä pelaa. Veikataan, että pienellä vastuulla ylhäällä. Kyllä Canucksilla tässä joku ajatus oli hänet hankkiessaan, eikä näytötkään olleet kovin huonot niissä peleissä, mitä kerkesi Vancouverissa keväällä pelata.

Canucksin pelejä, varsinkin kotiotteluja on vaikea seurata, joten nuoremman Granlundin ottelut jäävät vähiin näin katsomisen osalta. Todella positiivinen aloitus kuitenkin ja ollut jopa ketjuinensa Canucksin tärkeimpiä palasia.

Mikael Granlund: Jonkinlainen kansan suosikki edelleen. Vahvuudet ovat kiekollisessa pelissä, ylivoiman aivot, jakelee yksiä NHL:n upeimmista syötöistä. Kokonsa huomioon ottaen rohkea kuin mikä ja nopeuden parannuttua viilettää molemmissa päissä kenttää. Wildin tärkeimpiä pelaajia.

Tämä Granlund ei ole puolestaan vielä tehoillut siihen malliin, mitä joku saattoi olettaa, mutta hyvää peliä siitä huolimatta, jos ei jopa erinomaista. Pisteitäkin alkaa aivan varmasti ropisemaan, mutta tämän hetken pelilläänkin on Wildin tärkeimpiä pelaajia.

Erik Haula: Perinteisesti “suomalaisille tuntematon pelaaja”, mutta uskoakseni alkaa olla jo kohtalaisen tunnettu. NHL:n nopeimpia pelaajia, kova taistelija ja pystyy pelaamaan useassa roolissa. Toivottavasti Bruce Boudreau ymmärtää Haulan merkityksen joukkueelle.

Ei valittamista kauden aloituksessa, mutta enempää on mahdotonta sanoa, sillä loukkaantuminen on pitänyt Haulan sivussa jo useasta ottelusta.

Jussi Jokinen: Yksi arvostetuimmista suomalaispelaajista. Monen roolin mies, joka tahkonnee jälleen vähintään sen 40 – 50 pistettä. Jopa jonkinlainen nero ja hankkii jatkuvasti lisää ja lisää tietoa taktiikoista ja muusta pelaamisen liittyvästä. Valmentaja-ainestakin sitten vuosien kuluttua, kun ura on paketissa. Annettavaa muuallakin kuin studiossa tai puku päällä aitiossa.

Myös Jokinen on ollut muutaman ottelun sivussa ja tulee näillä näkymin olemaan vielä pidempäänkin. Harvinaisempi tilanne Jokiselle, mutta palatessaan on Panthersin parhaimmistoa.

Mikko Koivu: Wildin kenties merkittävin pelaaja edelleenkin. Kovaa työntekoa ja siinä sivussa yli 50 pistettä. Ykkössentterin paikkaa ei välttämättä löydy, mutta ei ole tarviskaan. Vielä joitakin kausia NHL:ssä, toivottavasti menestyksekkäitä sellaisia ja sen jälkeen numero yhdeksällä ei enää Wildissa pelata, se on varma.

Koivunkaan kohdalta ei kannata tässä vaiheessa tuijottaa tehopisteitä. Hyvää peliä ehdottomasti tähän saakka ja vastustajan parhaimpien kenttien pimentämistä.

Leo Komarov: Saa nähdä putoaako vastuu viime kaudesta, mutta Leolle kelpaa varmastikin kaikki. Pääasia, että pääsee auttamaan jossain roolissa joukkuettaan. Pelityyli tulee varmastikin vaatimaan veronsa ja ura ei kestäne niin pitkään kuin rauhallisemmilla kavereilla. Mikäli tähtäimessä on menestys lähitulevaisuudessa, niin Torontossa siihen voi tulla kohta kiire.

Ok, viime kausi oli niin upea, että siitä on lähes mahdotonta parantaa, mutta on Komarovin aloitus ollut huonompi mitä saattoi olettaa. Toki nyt siellä heiluu kolme tulokasta kärkiketjuissa, mutta ei Leksa ole näyttänyt fyysisenkään pelin osalta samalta mitä aiemmin.

Lauri Korpikoski: Pelipaikka haussa edelleen. On mahdollista, että se ei löydy NHL:stä. Joku Pohjois-Amerikan media taisi heittää täysin älyttömän arvionsa Korpikoskesta, mutta toivottavasti Lauri osoittaa olevansa vielä jossain joukkueessa pätevä kolmos- neloketjun mies.

Korpikoski sai paikan lopulta Dallas Starsista. Lähes ihme pitää tapahtua, jos tämä ei ole hänen viimeinen NHL-vuosi. Ei ole vakuuttanut, mutta on saanut kuitenkin peliaikaa muiden loukkaantumisista johtuen.

Patrik Laine: Näytti World Cupissa pärjäävänsä myös tällä tasolla. Olisi voinut pelata paremminkin. Yllätys olisi, mikäli pelipaikka löytyy muulta kuin Jetsista, mutta katsotaan nyt. Ihmeitä ei kannata odottaa, kuten nähtiin esimerkiksi vanhemman Granlundin kohdalla. Puhutaan vasta 18-vuotiaasta lupauksesta, yli puoli vuotta nuoremmasta kuin kesän ykkösvaraus Auston Matthews.

Joku voisi sanoa, että Lainetta hehkutetaan liikaa, mutta nyt melkein liian vähän. Maaleja ja pisteitä on syntynyt kovemmalla tahdilla mitä odotettiin, mutta myös kaikki muu tekeminen on ollut erinomaista. Pitkä kausi, joten heikkojakin jaksoja tullee olemaan, mutta uskomaton kauden aloitus nuorelta pojalta.

Jori Lehterä: Kakkos- kolmosketjun sentteri. Ehkä enää ei nähdä tuttua kaksikkoa Lehterä – Tarasenko, mutta Jori pärjää kaikissa rooleissa. Blues on yksi NHL:n vahvimmista joukkueista, joten oletettavasti pitkä kausi edessä, joka ei toivottavasti näy liikaa Lehterän otteissa.

Lehterä on ollut jo pidemmän tovin sivussa ja on nyt tekemässä paluuta. Kohtalainen kauden aloitus niissä parissa pelissä mitä pääsi pelaamaan.

Iiro Pakarinen: Pienemmän vastuun kaveri. Oilersilla on hyökkäyksessä kolmeen ketjuun niin runsaasti pisteidentekovoimaa ja taitoa, että eiköhän yhdelle Pakarisellekin löydy paikkansa alemmista ketjuista.

Sama juttu kuin Lehterän kanssa. Tai itse asiassa ei vielä peliäkään pelattuna.

Teemu Pulkkinen: Sai kun saikin vielä yksisuuntaisen lapun Red Wingsilta. Näytönpaikka, mutta ei helpoin lähtökohta kauteen leikkauksen ja kuntoutuksen jäljiltä.

Ylhäällä puhutaan Red Wingsista, mutta Pulkkinen pelaa tällä hetkellä Wildissa. Ei valittamista, mutta tarvitsee reilusti roolia ja ylivoima-aikaa näyttääkseen osaamisensa. Jos tästä ei NHL-ura urkene, niin sitten voi olla vuorossa vauhdin hakeminen Euroopasta.

Jesse Puljujärvi: Puljujärvi on saanut olla vähän pienemmällä median huomiolla kuin Laine. Ensimmäisten harjoituspelien perusteella ei valittamista. Hurjat pisteet, mutta todellisuus nähdään, kun kovemmat miehet hyppäävät askiin. Pelipaikka ehdottomasti otettavissa ja Oilersilla on jopa saumat mennä pudotuspeleihin, jos kaikki menee nappiin.

Puljujärvi parantaa kaiken aikaa. Kohta tulee se kuuluisa yhdeksäs peli vastaan ja sitten on suurempien päätösten aika. Jos Jesse on ylhäällä, niin sitten toivottavasti saa myös vastuuta, eikä istu penkillä tai katsomossa niin kuin on jo käynyt. Kova koulu vielä edessä, mutta tulee lähes varmasti lunastamaan asetetut odotukset.

Mikko Rantanen: Aloittanee tämänkin kauden ylhäällä, mutta nyt myös pysyy siellä. Äärimmäisen kova lupaus, josta tulee olemaan iloa vielä pitkäksi aikaa Avalanchelle.

Rantanen haki AHL:n kautta tuntumaa peleihin ja avaa vasta NHL-kautensa. Ei mitään syytä odottaa epäonnistumista. Vahva ja viisas pelaaja, jonka vahvuuksilla pelataan NHL:ssä.

Miikka Salomäki: Salomäki ansaitsi yhden suunnan sopimuksen kovan AHL-urakan jälkeen. Monipuolinen pelaaja, joka ei pelkää taklata kaikkea mikä liikkuu ja syö vaikka kiekot estääkseen vastustajan maalit. Ei ole mikään puukäsi, joten voisi hyödyntää joskus myös isommassa roolissa.

Loukkaantuneena.

Teuvo Teräväinen: Vasta 22-vuotias pelaaja, joka on saavuttanut jo ties mitä. Blackhawksissa olisi kai voinut mennä paremminkin, mutta ympäristön vaihtokin saattoi tehdä hyvää. Pystyy parempaan mitä on nähty.

Kohtalainen aloitus, mutta myös suuria virheitä. Äkkiseltään voisi sanoa, että Hurricanesiin siirtyminen oli hyvä juttu, mutta tasoa on nostettava. Kurja juttu, jos Canesin muut nuorukaiset nappaavat suurimman vastuun.

Artturi Lehkonen: Jos Markus Nutivaara oli puolustuksesta suurin yllätys, niin Lehkonen sitten hyökkäyksestä. Ehdottomasti vahvistus Canadiensille. Ei suuria heikkouksia ja vahvuuksilla löytyi pelipaikka top-kutosesta. SHL-vuodet tekivät hyvää ja toivottavasti vastaavia tarinoita tullaan näkemään suomalaispelaajilta jatkossakin.

suomalaisetnhlssa

Kuva: QuantHockey.com

Sinun täytyy kirjautua kommentoidaksesi. Kirjaudu